Talvisia mietteitä.

Nykyään kaikki tapahtuu vauhdilla. Myös vuodenaikojen vaihtelut. Syksy muuttuu talveksi päivässä. Maa mustasta valkoiseen siinä samalla.
Luontokin näyttää olevan tehokas, ilman aikailuja. Kertaheitolla kaikki vaan muuttumaan sen suurempia odottelematta.
On tässä sulattelemista. 48 tunnin aikana maa on saanut 30-40 cm lumivaipan ja kinokset tienposkissa kohoavat aina vain toinen toistaan korkeammalle.
Jotain positiivista tästä kuitenkin voi repiä, jopa tällainen kesäihminenkin. Ulkona ollut synkkyys kirkastui todenteolla ja lasten ihailtava riemu lumessa telmimisestä on tarttuvaa.
Kaukana ovat omat lapsuuden ja nuoruuden talvet, jotka vietettiin pitkälti lasketellen ja lautaillen. Viime aikoina olen saanut harvoin itseäni mäkeen, ehkä ihan jo sen takia että otan mieluummin alpit suksieni alle enkä tyydy mihinkään nyppylöihin.
Mutta ehkä tänä vuonna voisin kunnostautua talvi-ihmisenä. Viettää enemmän aikaa tyttäreni kanssa pulkkamäessä, kiikuttaa häntä laskettelemaan ja luistelemaan. Tehdä samoin kuin tein itse lapsena. Jotain hienoahan siinä oli. Nyt on siis aika ottaa uusiksi.

Lumista viikonloppua!

-H-