Kevättä rinnassa.

Vappu. Tämä kevään juhla. Portti kesään, tai ainakin raottaen sitä.
Tänä vapunaamuna heräsin mustarastaan säveliin - kuten monena muunakin aamuna viime aikoina - raotin silmiäni ja näin aamuauringon tunkeutuneen makuuhuoneen ovesta sisään.
Niin kaunista. Niin täynnä voimaa.
Täydellinen hetki ja vielä vapaapäivä.
Siinä missä luontokin, samoin myös minä herään eloon kasvukauden alussa. Maailmasta tulee mahdollinen kaikella mahdollisella tavalla, alan kokea omat voimavarani taas lähes kaikkivoipaiseksi ja mikään este edessä ei tunnu juuri hetkauttavan.
Valo saa energiatasoni tappiin ja herääminen kukonlaulun aikaan on enemmän sääntö kuin poikkeus.
Osaan taas nauttia pienistä asioista, elää hetkessä, tuijottaa edessä olevaa maailmaa, nähdä mahdollisuuksia ja tarttua niihin.
Tämä on kevät. Se on taas uuden alku. Ja kaikki on mahdollista. Carpe diem <3

Onnen pisaroita.

Olen saanut viimeisen parin viikon aikana Hyvän mielen haasteen jo useampaan otteeseen, eikä sen todellakaan ole ollut niin väliä. Joka päivä voisimme listata kymmenen onnen asiaa ylös ilman että saisimme siitä edes haastetta. Ei tekisi pahaa kenelläkään pysähtyä miettimään hetkeksi elämäänsä ja ympärillään olevia asioita, jotka ovat kultaakin kalliimpia ja rahaakin arvokkaampia.
Eilen vuodatin muutaman onnellisen kyyneleen. On ihanaa olla äiti, omata tytär, joka on maasta taivaaseen saakka niin suuri rakkauden kohde, ettei sitä voi edes sanoin kuvailla. Tämä tunne valtaa joskus mielen niin voimakkaasti, että vesihanat aukeavat kyynelkanavista alta aikayksikön.
Tänään vuodatin toiset kyynelvirrat tyttäreni päiväkodin äitienpäiväaamiaisella. Oli itsetehtyä suklaakakkua ja ihania lahjoja, joissa jokaisessa näkyi lasten oma uniikki kädenjälki.
Olen niitä äitejä, joilla nousee tippa silmiin pienestäkin ihanasta, koskettavasta, rakkautta täynnä olevasta asiasta, jotka ravistelevat ja horjuttavat tunnetasoa.
Enkä pelkästään äitinä, kyynelehdin myös naisena, ystävänä, avopuolisona, liikunnan- ja hyvinvoinnin ammattilaisena tms. asioista, joilla on suuri tunnelataus.
Saatan saada silmät kosteiksi asiakkaan kertomista saavutuksista ja onnistumisista, ystävän kanssa käydyistä ihanista keskusteluista tai jopa voittaessani itse itseni tavalla, jota en ole koskaan aiemmin saavuttanut.
Omaan empaattisuuden niin syvään uurrettuna ominaispiirteenä, että vaikka se joskus saattaa olla haitta, niin silti se on myös valtava voimavara.

Aamu valkeni tänä perjantaina usvaisena ja sateisena. Harmaudesta huolimatta, tunsin siitä jossain määrin suurta iloa. Kumisaappaat jalassa hypimme tyttäreni kanssa vesilammikoissa matkalla päiväkotiin. Sateenvarjojen kanssa leikimme lentävämme maijapoppastyyliin halki ilmojen.
"Onnen pisaroita", sanoi tyttäreni.

Ulkona sataa yhä edelleen. Taivas on synkän harmaa ja ikkunaa hakkaavat painavat vesipisarat. Kuuntelen sateen ropinaa, joka pitkästä aikaa kuulostaa nautinnolliselta musiikilta korvissani. Tämä on merkki kesästä. Puissa aukeavista lehdistä, virehtävästä nurmikosta ja luonnon puhkeamisesta kukkaan.
Onnen pisaroita, elämä täynnä tänään.

Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille! <3

Pilkahdus kevätaurinkoa ja väriterapiaa.

Värejä. Rakastan värejä. Imen niistä energiaa samaan tapaan kuin auringosta.
Menneellä viikolla jokainen on varmasti huomannut pienen häivähdyksen kevättä. Vaatekaupat ovat laajentaneet väripalettiaan synkistä tummista sävyistä kirkkaisiin väreihin, punaisiin, sinisiin, keltaisiin, turkoosiin jne.

Menneellä viikolla auringon valo on saanut minut nauramaan ilman sen kummempaa syytä.
Ihmiset ovat hymyilleet enemmän ja tuntuneet pursuavan enemmän energiaa päivien pidentyessä ja auringon valon lisääntyessä.
Menneellä viikolla olen käynyt katsastamassa kevään värejä vaatekaupoissa useaan otteeseen. Notkunut ruokakauppojen värikylläisillä hedelmä- ja vihannesosastoilla ihaillen ja miettien millaista salaattia sitä tänään tekisi. Katsastanut uudet meikkitrendit ja ollut haltioitunut ihanista värisävyistä, joita on joka lähtöön. Ja ostanut kodin täyteen tulppaaneja.

Kesää odotellessa.

Rakastan tulppaaneja!

Menneellä viikolla olen myös havainnut, että tarvitsemme elämään värejä tunteaksemme itsemme elinvoimaisiksi. Ei siis ihmekään, että talven pimeimpinä kuukausina harva kokee itseään superihmiseksi, päinvastoin. Moni mieluummin käpertyy peiton alle kynttilän valoon rauhoittumaan ja jättää superviittansa naulaan odottamaan parempia aikoja.
Värit pääsevät valloilleen auringon valossa. Väri kuin väri hohtaa kirkkauttaan ja kauneuttaan auringon paisteessa. Maltan tuskin odottaa, että saan taas mahdollisuuden päästä kuvaamaan keväistä väriloistoa, ensimmäisiä kukan nuppuja, solisevia pikkupuroja ja heräilevää luontoa.
Oli kyse sitten vaatteista, kodin sisustuksesta, työympäristöstä tai vaikka ruuasta, niin energialataus on aina runsaampi kirkkailla väreillä.
Jos haluat lukea lisää väreistä niin klikkaa Ylen sivuille tästä oppiaksesi lisää kiehtovasta värien maailmasta.

Lounas kesken työpäivän voi energisoida jo väreillään.