"Train as if you were the worst, perform as if you were the best."

perjantai 26. elokuuta 2011

Lihaskipu ja lihasväsymys - kaksi eri asiaa!

Tunnistan merkit uupumuksesta. Se on erilaista kuin normaali väsymys. Eilen keho oli siinä rajalla.
Osa syy on täysin omaa. Kuka käskee ohjata yhden spinning-tunnin ja kahta pitkää kahvakuula-tuntia saman päivän aikana??
Ei kukaan, vaan itse olin itselleni aikataulun rakentanut.
Ja kuka käskee tehdä ne "täysillä"??
Ei kukaan, paitsi minä itse kehoni siihen pakotin.
Olkoon tämä esimerkkinä siitä, ettei kehoa kannata rasittaa äärimmäisyyksiin. Varsinkaan jo valmiiksi väsyneenä.
"Vanha minä" piti edellä mainittua aikataulua normaalina mutta nykyään en enää nauti kyseisestä aikataulusta saatikka sen jälkeisestä olotilasta. En ainakaan väsyneenä.
Lihaskipu, jolloin tietää tehneensä jotain tehokkaasti ja ehkä uudella tavalla löytäessään "heikkoja lenkkejä", on vielä mahtava olotila, mutta se, että kotiin palattua illalla lihakset tärisevät ja kerran sohvalle istuttua ei jaksa enää nousta sieltä ylös, ja että kahvikuppi tärisee kädessä vielä aamullakin, ei ole enää nautinnollista. Mielekkyyden raja on silloin ylitetty, ja se on merkki siitä, että kierroksia on kertynyt kehoon liikaa. Rakastan rankkaa treeniä, mutta väsyneillä lihaksilla sekin ihanuus katoaa.

Taasen kerran lähden hakemaan harmoniaa viikonloppuun kolmen päivän vapailla. Rentoutumisella ja rauhoittumisella. Itseni hellimisellä ja hoitamisella. Nauttien hetkestä. Eläen sitä. Nuuhkien luontoa. Keräten voimaa rakkaista ihmisistä. Ja maastojuoksulenkistä, ehkä sitten jossain välissä.

Suurella sydämellä jokainen hetki elämässä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti