Viikkorumba.

Takana viikko, jonka tekemiset olisi voinut jakaa useammalle viikolle. Näin yleensä käy kun palaa saikulta takaisin töihin, moni asia odottaa tekijäänsä. Eli taas olen tullut siihen tulokseen ettei sairausloma kannata lainkaan.
Maanantaina kävin hierotuttamassa selkäni auki. Edellisen viikon kinkatessa toispuoleisesti alaselkä oli -yllätys yllätys- todella jumissa. Tuskaisen 45 minuutin aikana mietin kuinka olinkaan laiminlyönnyt lihashuoltoani vuosien varrella. Ja minä olen itsekin vielä urheiluhieroja....
Selkäni ei ollut jumissa pelkästään viikontakaisen polviongelman takia, vaan selästä löytyi kaikki mielipahat, vastoinkäymiset, synnytyksen jälkeiset babybluesit, burnoutit ym. stressiä aiheuttaneet tekijät, joten onko ihmekään jos teki kipeää. Kipukynnykseni on aina ollut korkea, joten en pienistä inahda mutta nyt tuntui siltä että aivan kuin kehon haavat ja heikkoudet olisi revitty auki. Siitä seurasi neljä päivää kestänyt päänsärky, joka ei buranallakaan helpottanut. Jotain siis todellakin tapahtui, koko kehossa.
Tiistaina korkkasin parin viikon tauon jälkeen kahvakuulatreenit kun edessä oli tilaustunti yritysporukalle, joka oli kuulailemassa ensimmäisiä kertoja. Perusliikkeet tekivät hyvää itsellenikin ja polvi säilyi kivutta kaikissa liikkeissä. Kehoni ja mieleni tarvitsi juuri tätä, fiilis oli mahtava kun pääsi fyysisesti taas herättelemään kehoa henkiin.
Keskiviikkona tein 15 minuutin pikatreenin levytangolla etukyykyin ja yhdistelmäliikkein. Polvi kesti ja tuntui hyvältä, todellakin.
Torstaina hoidin alta pois viimeisen kerran pitkän tuntiputkeni, joka kattoi keskivartalotreeniä, spinningiä, crosscorea ja venyttelyä. Ensi viikolla hiukan helpottaa kun joulunajan aikataulut astuvat voimaan ainakin meillä päin.
Ja nyt tänään perjantaina, vietän vapaapäivää. Rentoutuen. Ilman stressiä. Olen ja ihmettelen. Lepään ja nautin jokaisesta hetkestä.

Ihanaa viikonloppua!!