Veden varassa.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Samaa varmasti kirjoitin vuosi sitten mökiltä lähdön jälkeen.
Vaikka sadetta pidellessä meni lähes koko viikko, niin silti jokainen hetki tuntui lomalta, poissa kotoa ja kaukana arjesta.
Loma on lomaa, kun ajantajun saa unohtaa täysin.
Loma on lomaa, kun aamulla ei tarvitse juuri muuta kuin kääntää kylkeä ja jäädä sänkyyn vielä hetkeksi.
Loma on lomaa, kun saa tehdä hullunkurisia asioita, kuten esim. räpsiä 2000 kuvaa kameraan tai vetää vanha märkäpuku päälle ja lähteä uimaan toiselle puolelle järveä.
Viimeksi mainittu jäi mieleen konkreettisesti sillä se oli päivän päätteeksi uskomaton kokemus.
Tarina kuuluu näin...
Isäni on entinen urheilusukeltaja, joka teki harrastuksestaan osittain osan ammattiaankin. Muistan lapsuudestani hyvinkin selvästi sukelluspullot ja silloiset paksut neopreeni-puvut. Liekkö siinä syy miksi vesi elementtinä on minulle niin tärkeä, sillä lapsuusmuistot konkretisoituvat hyvinkin pitkälti veden äärelle.
Sittemmin olen itsekin sukeltanut ja uinnut aktiivisesti, ollut paljon veden kanssa tekemisissä eri tavoin.
Löysin vanhempieni mökin uumenista vanhan, jo polvista lähes puhkikuluneen märkäpuvun 80-luvun alkuajoilta.
Muistan samat puvut Cousteaun sarjoista, joita seurasin lapsena nenä kiinni ruudussa.
Jos voisin valita vielä kertaalleen ammattini uudelleen, niin olisin meribiologi tai meriarkeologi. Ehdottomasti.
Tyttäreni oli laittanut pikkulaivan järvelle seilaamaan ja laiva oli eksyksissä jossain päin kaislikkoa. Mitä ei äiti tyttärensä vuoksi tekisi - pukisi päälleen ikivanhaa makkarankuorta välttääkseen kaislikossa asuvat ällötykset ja hakisi laivan.
Uintireissusta tulikin pidempi. Vesi tuntui taivaalliselta. Kun puvun ja ihon väliin päässyt viileähkö vesi alkoi lämmetä, niin päätin kahmaista isommankin siivun järvestä. Olin niin kaivannut tätä, uimista, vettä ja päämäärätöntä matkaa. Sade ei haitannut kauhomistani vaan teki siitä juuri riittävän extremeä että kelpasi myös minulle. Yksi parhaimmista kesälomakokemuksista niiden muiden hienojen asioiden joukkoon.

Mahtavaa!!

-Heidi-

Muutosrintamalla.

Olen kuin kuka tahansa tavallisesta taatelintallaajasta, joka aika ajoin menettää motivaationsa ja kiinnostuksensa liikuntaan.
Poikkean kuitenkin normeista siinä etten jää missään nimessä "tuleen makaamaan". Lähden helposti heti miettimään ja etsimään uusia tapoja löytää motivaatiota ja kehittää omaa fyysistä kuntoa treenin alkaessa tökkiä. Olen aina liikkunut ja tulen aina liikkumaan ja siksi minulle on tärkeää että saan pidettyä itseni inspiroituna ja motivoituna, sekä jatkuvan kehityssuunnan ylöspäin.
Viime aikoina omat treenit ovat jääneet pikapyrähdyksiin salilla työpäivän lomassa mutta se alkaa jo tylsistyttää. Mieli ja keho kaipaavat vaihtelua, jotain uutta tai vanhan uudelleen aktivointia, herättelyä.
Power Plate on minulle entuudestaan tuttu laite. Olen käyttänyt sitä kireiden lihasten rentouttamiseen ja venyttelyyn, staattisiin pitoihin niin ala- kuin yläraajoihin mutta perjantaina pääsin työni puolesta uppoamaan siihen vielä hiukan syvemmälle niin että siitä avautuikin aivan uusi maailma.
Siis aivan mahtavaa!!!

Lauantaina tunsin kuinka lihakset eivät olleet aivan normaalilla tavalla kipeät vaan tuntuivat syvällä lihassoluissa saakka, kokonaisvaltaisesti - hiukan samalla tavalla kuin tehokas CrossCore- tai TRX-treeni.

Vanhojen asioiden uudelleen aktivoimisesta puheenollen, lauantai-päivänä päätin pulahtaa altaaseen. Repäisin sen 1000m ja täytyy kyllä nolona myöntää, että koville otti entisenä uimarina ja vesipalloilijana. Edellisestä kauhomisesta on aikaa todellakin vuosia.
Mutta mahtavaa oli. Ja mikä jälkiolotila!!! Kloorin tuoksu iholla ja raukeus. Tätä täytyy saada taas lisää :) Ja pian!

On viriteltävä taas evät käyttöön.