Läpi tuulen ja jään.

Loppiaisena on lupa levätä. Nukkua pitkään. Unohtaa aikataulut. Jättää vastaamatta puheluihin. Olla suunnittelematta mitään. Paitsi juoksulenkkiä.
Lenkkarin nauhat tiukasti rusetille ja baanalle. Vastassa hyytävä merituuli ja lievä jäätävä tihku ajoittain, mutta annanko sen haitata menoani? No, en tietenkään!

Vuoden ensimmäinen viikko melkein takana ja täytyy myöntää, että vuosi 2012 on alkanut paremmin kuin osasin odottaa. Jos sama vauhti jatkuu loppuun saakka, niin voisinpa melkein sanoa että kaikki on mahdollista, jopa mahdottomuudetkin.

Minähän tein itselleni lupauksen vuodella 2012, että tulen vuoden jokaisena päivänä tekemään jotain uutta, jotain sellaista, jota en ole koskaan aiemmin tehnyt. Tietoisesti.
Kuusi päivää takana ja 360 vielä edessä, mutta jos jo näissä kuudessa päivässä olen saanut aikaan valtavia muutoksia, niin vain maailman äärettömyys tietää mitä loppuvuosi pitää sisällään. Tällä menolla varmasti uskomattomia asioita!

Jokainen aamu tämän vuoden puolella olen herännyt ajatukseen siitä, että mitä uutta tänään voisin tehdä. Sen ei tarvitse olla mitään konkreettista ja näkyvää, vaan se voi olla ihan omassa itsessään tapahtuva muutos käyttäytymisessä, ajatusmaailmassa tai asenteessa. Ja uskokaa tai älkää, nämä muutokset ovat niitä kaikkein voimakkaimpia ja tuottoisimpia, joilla on kauaskantoinen vaikutus pitkälle tulevaisuuteen saakka, niin itsessämme kuin lähipiirissämmekin.
Toki mielessäni on konkreettisiakin asioita kuten esim. lomareissuja, treenielämyksiä, hankintoja, omien taitojen kehittämistä yms. mutta silti pidän tärkeimpänä niitä asioita, jotka tapahtuvat omien korvien välissä.

Mahtavaa!

Muutostuulia.

Vuoden ensimmäinen maanantai oli pelastettu vain ja ainoastaan oikealla asenteella. Kun joutuu kiskomaan itsensä sängystä ylös puoli kuusi parinkin lyhyeksi jääneen yöunen jälkeen, tahdonvoimalle ja kaikkivoipuuskuvitelmille on tarvetta. Ja jotta saa vielä mukaan positiivisen ja energisen asenteen hymyllä varustettuna, niin kaikki on laitettava peliin. Ihan kaikki.
Jostain sain kaivettua aamuvarhaisella niinkin loistavan fiiliksen, että ihan jo odotin töihin lähtöä. pilates-tuntiani, omia aamutreenejä ja asiakkaita. Hahaa, uudenvuodenlupaukseni oli toiminut jo toista päivää!

Ja lupauksenihan vuodelle 2012 oli:


Teen joka päivä ainakin yhden asian, jota en ole tehnyt aiemmin.

Vuosi valmiina valloitettavaksi, elämän käsikirja kirjoitettavaksi.

Sunnuntai-iltana istuessani rauhallista koti-iltaa mieheni kanssa, aloin miettiä oikein syvällisesti uutta asennettani jokaiseen uuteen päivään, ja niitä mahdollisuuksia, joita jokainen uusi asia toisi tullessaan. Mikä valtava muutos pienilläkin asioilla voi olla ympärillä olevaan maailmaan. Mitä enemmän asiaa ajattelin, pohdin ja pyörittelin mielessäni, sitä mahtavammalta minusta alkoi tuntua.

Nyt jäämme siis vain katsomaan mitä uutta keksin jokaiselle vuoden 366:lle päivälle. Yksi bonuspäivä mukana karkausvuoden kunniaksi... ;)

Hyvää Uutta Vuotta!

Takana vuosi haasteineen. Edessä toinen uusineen.
Paljon on opittu. Itketty ja naurettu.
Kokemuksista kasvettu. Monia vaikeuksia voitettu.
Olen tyytyväinen. Olen onnellinen.
Kiitos rakkaimpani.
Kiitos ystäväni.
Olette korvaamattomia!

‎"Do not go where the path may lead. Go instead where there is no path and leave a trail." -Emerson

"If there is no hope, there is nothing. If there is hope, there is everything." -Heidi

“Cherish your visions and your dreams as they are the children of your soul, the blueprints of your ultimate achievements.” ~Napoleon Hill

‎"Life ends when you stop dreaming, hope ends when you stop believing and love ends when you stop caring. So dream hope and love." -Malielah Cinta U

‎"You will never reach your destination in time if you stop and throw stones at every dog that barks at you!." - Unknown

"Aerodynamically the bumblebee shouldn't be able to fly, but the bumblebee doesn't know that so it goes on flying anyway." - Mary Kay Ash

Muutamia elämääkin suurempia sanoja ja viisauksia, joiden avulla moni suljettu ovi avautui...

Onnellista Vuotta 2012 rakkaat kanssakulkijat!

"If you believe you can, you can."

Sulatusta.

Lanttulaatikot ja joulukinkut tulevat korvista. Joululaulukiintiö on ylitetty myös. Pikkuhiljaa alkavat kimaltelevat jouluhärpättimet myös löytää takaisin pahvilaatikkoon odottamaan ensi joulua. Loppiaisena tuskin muistan joulua enää muilla kuin kynttilöillä.
Nyt voi huokaista. Joulunpyhät ovat ohi. Joululahjaksi sain mm. kahdet pitkät yöunet, jotka olivat parhaimpia lahjoja kaikista. +6 astetta lämmintä ja vesisadetta, syyssäässä siis hurahti aatto. Pukin menopelikin oli pyörillä kulkevaa sorttia tänä vuonna, jalaksilla tuskin olisi ehtinyt joka paikkaan.
Syöden, saunoen, viettäen kiireetöntä aikaa perheen ja läheisten parissa, eläen siinä hetkessä. Näistä oli jouluni tehty. Kaukana arjesta, kaukana kaikesta.
Moni varmasti tuskaili joka vuotiseen tapaan koko joulun ajan liikaa ruokamäärää, jonka suustaan päästi alas. Emmekö me koskaan opi?? Miksi ahtaa itsensä täyteen kun tietää vuosien kokemuksella mitä siitä seuraa; ähky ja huono omatunto.
Itse olen vuosien varrella oppinut jotain, kuuntelemaan kehoani. Ruuan määrä ei juuri poikkea normaalista jouluna, kehoni kertoo milloin "enough is enough". Pitääkö sitä nyt väkisin ahtaa ruokaa vatsaan koko vuoden edestä muutaman päivän takia? Se määrä tuskin pysyvästi nostattaa painoa parissa päivässä, mutta kerää kyllä nestettä kehoon ja antaa turvonneen olon. Moneksi päiväksi.
Ehkä oma ideologiani ja suhtautuminen ruokaan tulee tavastani elää; syön elääkseni, en elä syödäkseni.
Ruoka on "polttoaineeni", ei nautintoaineeni.
Joulun raskaiden ruokien jälkeen mieli on tehnyt vain ja ainoastaan kaikkea tuoretta, raikasta ja mahdollisen värikästä. Salaattia eri versioin. Ja vettä! Olen litkinyt sitä litra tolkulla näiden kahden päivän aikana.

Näillä eväillä valmistaudutaan vuoteen 2012 - takana vuosi, joka on ollut ehkä rankin kaikista 35 vuodesta. Mutta vuosi, joka on opettanut paljon, kasvattanut, vahvistanut ja tehnyt minusta vielä entistäkin paremman ihmisen, ainakin itselleni.
Päivääkään en vaihtaisi pois, mutta on muutamia päiviä, joita en koskaan haluaisi kokea uudelleen, niin kovan koulun tämän vuoden aikana olen saanut käydä. Oppia ikä kaikki.

"We don't know how strong we are until being strong is the only choice we've got."

Elämä on korttipeliä.

Pelikortit pelastivat tekemisen puutteelta, kun ulkona pauhasi rajuilma ja vessassa täytyi käydä kynttilän valossa. Paluu elämän yksinkertaisuuteen, mikä tuntui vaihteeksi jopa kivalta.
Siinä kortteja latoessani pöytään, aloin ajatella pelaamista hiukan syvällisemmin.
Korttipeli todellakin oli verrattavissa elämään.
Meistä jokainen saa korttipakan eteensä elämässään. Miten sen tulee pelaamaan, hyvin tai huonosti, on kiinni valinnoista, joita teemme matkamme varrella. Valinnat johtavat aina eteenpäin. Suuntaan tai toiseen.
Aina kaikki ei suju toiveiden mukaisesti, asiat junnaavat paikallaan ei-toivotulla tavalla. Peli ei silti ole menetetty. On muutettava taktiikkaa, opeteltava uusia taitoja. Tehtävä uusia havaintoja ja valintoja, jotka vievät taas uudella tavalla eteenpäin. Luovuttaa ei saa.
Joskus on onni matkassa, jolloin asiat sujuvat suuremmitta ponnisteluitta. Joskus taas mikään ei tunnu menevän putkeen, ja mitä ikinä tekeekin tuntuu lisäävän kapuloita rattaisiin.
Joskus on uskallettava ottaa riskejä, tietämättä mitä nurkan takana odottaa. Ilman riskejä emme löytäisi niitä vuolaana virtaavia jokia, elämän kauneutta tai onnistumisen elämyksiä.
Ei se millainen pakka, vaan se miten kortit pelaamme, ratkaisee.
Meillä on mahdollisuus opetella, kouliintua ja harjaantua hyviksi elämän korttipelissä. Voitto ei ole tärkeintä, vaan itse pelaaminen, tavalla johon olemme tyytyväisiä.

Miten ajattelit itse pelata korttisi vuonna 2012??