No niin. Tänään päästiin todenteolla vauhtiin. Olin odottanut innolla juuri tätä tapaamiskertaa juoksukoululaisten kanssa, sillä tänään hypättiin roima harppaus jokaisen mukavuusalueen ulkopuolelle.
Moni lenkkeilijä/juoksija juoksee hyvin usein samaa vauhtia, samoilla sykkeillä ja pyrkii pitämään PPP-tempoa (PPP = pitää pystyä puhumaan) yllä jatkuvasti. PPP-temmossa ei ole mitään pahaa, mutta on myös muistettava, että on muitakin sykealueita, joita kehittää, ja joista on suuri hyöty kokonaisvaltaisen juoksukunnon kehittämisen suhteen.
Aamuisen ukkosrintaman mennessä ohi ja paljastaen kirkkaansinisen taivaan loppupäiväksi, tiedossa oli happirikasta ilmaa ja loistosäätä juoksukoulua ajatellen.
Tiedossa oli siis intervalliharjoituksia, niin tasamaalla kuin pientä ylämäkeä hyödyntäen.
Tähän asti yhteiset lenkit olivat olleet suht kevyitä hölkkä/kävely-yhdistelmiä, ja samalla periaatteella jatkoimme tänäänkin, mutta lisäten väliin pieniä sykkeenkohotus osioita 10-20 sekunnin pätkissä.
 |
| Huhtikuun lehti. |
Huhtikuun MeNaiset Sport-lehdessä opastin mm. aloittelevia juoksijoita, joten jos saatte lehden vielä jostain käsiinne niin kiinnostuneet kurkatkaa vinkkejä ja erityyppisiä juoksuohjelmia.
Miksi siis intervalliharjoituksia?
- kunto kohoaa huimaa vauhtia
- sydänlihas vahvistuu rasitusta lisäämällä ja pumppaa joka lyönnillä enemmän verta, lihasten hapensaanti parantuu ja samalla syketasolla pystyy juoksemaan entistäkin nopeammin
- elimistö oppii käyttämään kehon vararavintoa energianlähteenä kovassa rasituksessa
- aineenvaihdunta pysyy kiivaana myös juoksutreenin jälkeen, ja jopa seuraavana päivänäkin
Rivien välistä voisi jopa sanoa, että rasva palaa ja rapa roiskuu :)
 |
| Muista myös venyttelyt jokaisen juoksun jälkeen. |
Juoksukoululaiset uhkuivat intoa, vaikka hiukan jokainen arasteli päivän teemaa korkeista sykelukemista ja pelosta, että verenmaku suussa mentäisiin.
Sään ollessa näinkin mahtava, niin mikä olisikaan parempi paikka suunnata tossut kuin merenranta. Alun hölkkä/kävely-lämmittelyn jälkeen saavuimme hiekkakentälle, jossa oli tarkoitus tehdä erityyppisiä intervalliharjoituksia, jokainen oman kunnon mukaan.
Ensin satsattiin aikaan.
10 sekuntia niin pitkälle kuin valitsemallaan vauhdilla pääsi, ja tätä toistettiin jokunen kerta. Pientä ensimakua mitä tuleman piti.
Sitten unohdettiin aika, ja vedettiin viivat hiekkaan n. 30 metrin matkalle. Tempoa nostamalla saatiin juoksuun lisää vauhtia ja ihan kunnon spurttejakin nähtiin tällä matkalla, niin yhteen suuntaan ja kävellen palautellen takaisin, kuin edestakaisin.
Täytyy sanoa, että kyllä on sitkeä ryhmä ja moni oli huulipyöreenä omista voimistaan, ja siitä, että oli moiseen edes pystynyt.
Tässä se nähdään kuinka moni on täysin tietämätön siitä mihin keho oikeasti pystyy, kun ei uskalleta edes lähteä kokeilemaan.
Toivon niin hartaasti, että saan koulittua tästä jengistä heitä, jotka nauttivat juoksusta lopun elämänsä, ja jotka hyötyvät opeista, ja pienistä hienosäädöistä, joita matkanvarrella ollaan tehty.
Vielä viikon päästä, ja sitten luovun laumastani ja päästän laitumelle yksinään.
 |
| Elämä on suuri seikkailu, ja juokseminen on osa sitö. |
