Hyvinvointia ei saa alennusmyynnistä eikä kikkakolmosilla!

Mihin tämä kaikki aika katoaa? Päivät valuvat käsistä, tunnit katoavat ikuisuuteen. Monia asioita jää tekemättä tahtomattaan.
Olo on uupunut, täysi ja levon tarpeessa. Haluaisin tehdä enemmän asioita, joista minulle tulee hyvä olo, asioita, joista saan energiaa ja jaksamista, ja jättää vähemmälle asiat, jotka imevät koko kehon kuiviin niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Helpottavaa on kuitenkin huomata, että olen saanut haalittua elämääni äärimmäisen paljon asioita, joista ammennan voimaa, tyytyväisyyttä, onnen elementtejä ja energiaa. Vähemmälle ovat jääneet asiat, jotka kuormittavat voimavaroja väärällä tavalla. Joten loppujen lopuksi, moni asia on mallillaan.
Työssäkäyvä, pienen lapsen äiti, jonka mies liikkuu työnsä perässä paljon, ei ole aina helppoa löytää aikaa itselleen, tai omaan hyvinvointiin. Vähiin jäävät ne kerrat, kun on aikaa istua kampaajan tuolissa tai maata hierojan pöydällä.

Tällä viikolla kuitenkin kunnostauduin, sillä olin varannut ajan itselleni jopa kokonaiseksi 90 minuutiksi!
Kauneushoitola Blue Lagoon tarjoaa räätälöityjä hoitoja laidasta laitaan, Helsingin Kampissa. Kesän tehdessä tuloaan, on hyvä hoitaa iho kuntoon ja kuulaaksi vastaanottamaan kaunista ja tasaista rusketusta. Kuorintaa ja kasvonaamiota oli puolitoistatuntinen täynnä, ja olo oli taivaallinen sen jälkeen.
Arjen pyörityksessä monesti meiltä unohtuu itsestä huolehtiminen, ja varsinkin hemmottelu, joten tämä oli niin paikallaan. Uskallan sanoa kovaan ääneen, että ansaitsen hemmotteluni, aina kun saan siihen mahdollisuuden, ja omasta itsestä huolehtimisen.

Suklaanaamion peitossa.

Suomalaisen luonteen ominaispiirteisiin kuuluu vaatimattomuus ja oman itsensä vähättely, emme koe että ansaitsisimme voida hyvin, käydä säännöllisesti hierojalla, kasvohoidoissa, kampaajalla tms. Tai saatikka osaa ottaa kohteliaisuuksia vastaan.
Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on myös kehon aktiivista fyysistä käyttöä; liikkumalla säännöllisesti ja syömällä monipuolisesti.
Mitään ei saa helpolla, sillä hyvinvointiin ei ole oikotietä. Ei ole helppoja ja nopeita tapoja saavuttaa pysyviä tuloksia, vaikka kuinka lehdet niitä hehkuttavat. Totuus on se, että kaiken eteen on tehtävä työtä. Ja mitä enemmän laiminlyömme itseämme hyvinvoinnin suhteen, sen hankalampaa sen uudelleen saavuttaminen on.

Olen laiminlyönnyt omaa itseäni viime aikoina huonoilla yöunilla ja riittämättömillä rentoutushetkillä. Välillä suorittajaminä nostaa yhä edelleen nokkaansa tehokkaasti ja suuntaa katseensa taas jonnekin eteenpäin, käynnistää moottorin hurjaan vauhtiin ja antaa mennä. Täysillä.
Mutta vuoden aikana opitut uudet asiat saavat moottorin myös helposti yskimään, jolloin sisäinen ääni kertoo hidastamaan tahtia.
Elän tietyssä määrin kahden tulen välissä, osa minusta haluaa tehdä asioita kuten ennenkin, kokeilla rajoja, ottaa suuriakin haasteita vastaan, tehdä suunnitelmia miten jokin suuremmanluokan asia saadaan toteutettua jne. Toinen osa minusta -se uusi minä- taas käskee elämään hetkessä, nauttimaan pienistä asioista ja olemaan onnellinen aamukahvista, vastaantulevien ihmisten hyväntuulisuudesta ja muista yksinkertaisuuksista.
Näiden kahden välistä haluan löytää sen tasapainon menettämättä itsestäni ominaisuuksia, jotka tekevät minusta sen, joka sisimmässäni olen.

"Elämä on kuin nuorallakävelyä, välillä horjumme, mutta jokainen horjunta on aina kohti parempaa tasapainoa." -Heidi-

Kauneus on katsojan silmissä, onnellisuus sydämessä.

On niin paljon asioita, joista olen onnellinen ja kiitollinen. Niitä ei aina huomaa, koska arkeen on helppo piilottaa moni sydämen hehkuma. Robotin omaisesti puurramme aamusta iltaan, laput silmillä, vajoamme päivän päätteeksi mutisemaan sohvan pohjalle ja valittamaan kuinka moni asia taas ottaa niin päähän.

C-vitamiinia keholle.

On lapset, jotka ovat aina vaatimassa jotain, kirkuvat juuri silloin kun itse haluaisi täydellistä hiljaisuutta. Mies, joka ei ole laittanut tikkua ristiin yhteisen kodin siisteyden puolesta. Pyykkipino kasvaa jo katon rajassa odottaen jonkinlaista toimenpidettä, mutta kukaan ei jaksa arjen väsymyksen keskellä tehdä asialle mitään.
Kaupassa ei jakseta miettiä terveellisyyttä, vaan siepataan lämmitystä vailla olevat valmisateriat kotiin viemiseksi ja ehkä muutama hedelmä kyytipojaksi.
Juostaan aikataulujen perässä, lapset tarhaan, itse töihin, lapset pois tarhasta ja kiireellä kotiin. Viisi päivää viikossa yhtä sirkusta.
Vaikka kuinka yrittää pitää kiinni aikatauluista ja päivärytmistä, niin väkisinkin meille kaikille joskus tulee tilanteita, kun jonglöörin taidot eivät vain riitä.
Onko tuttua??

Heräsin tänä aamuna todella häiritsevään kurkkukipuun. Eikä siinä kaikki. Pääni oli niin kipeä, että jopa kävelyaskeleiden tärähdykset sattuivat pahasti ohimoilla. Olin valvonut puolet yöstä kuunnellen tyttäreni yskimistä ja yrittäen helpottaa hänen oloaan kaikin konstein. Pöpöt ovat liikkeellä ja nähtävästi ne ovat saaneet jalansijan myös täällä suunnalla.

Tyttäreni on sankarini! Lapsilla on käsittämätön kyky kerätä energia kokoon, jopa flunssaisenakin. Missä vaiheessa me aikuiset menetämme tämän "taikavoiman" ja alamme säälimään itseämme?? Valittamaan ja voivottelemaan.
Niin pikkuneiti isineen matkasi viikonlopuksi maalle ilman äitiä, joka jäi kotiin potemaan heikkouttaan ja nukkumaan univelkojaan pois. Niin tai näin. Olin ansainnut viikonlopun itselleni.

Lepoa. Ei aikataulua. Hyvää ruokaa. Itseni hellimistä ja hoivaamista vartalonkuorinnoin ja uusin kynsilakoin. Omaa aikaa. Hiljaisuutta. Rauhaa ja ihanaa uutta kahvia. Pieniä asioita, mutta jotka saavat aikaan suuria tunteita. Ja uutta energiaa.

Kanaa, pestopastaa ja ihanaa salaattia.

Latte Macchiato.

Olen onnekas. Minulla on paljon syitä siihen.

Jotta osaa nauttia yksinolosta ja arvostaa sitä, ensin pitää jakaa arki toisen ihmisen kanssa.
Jotta osaa arvostaa entistäkin enemmän rakkaimpiaan, joskus on hyvä olla heistä erossa.
Jotta osaa kuunnella kehoaan ja antaa sille mitä se tarvitsee, on koettava ensin heikkoudet ja löydettävä niiden kautta vahvuudet.
Ja jotta osaa arvostaa arjen pieniä aarteita, on ensin hidastettava tahtia ja pysähdyttävä katsomaan elämän kauneutta silmiin.

"Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa..." lauloi Rautavaarakin silloin aikoinaan.