Loma-ajatuksia ei-lomalaiselta.

Kaikki hehkuttaa lomasta. Pitkään valvotuista kesäöistä. Heräämisistä ilman kellon soittoa.
Heinäkuussa Suomi lamaantuu. Mitään ei tapahdu. Kaikki lomailevat. Mikään ei liiku mihinkään. Kaikki kun lomailevat. Kun lähetät sähköpostia lähes mihin suuntaan tahansa, saat vastauksen autoreplynä " olen lomalla, palaan kuukauden päästä takaisin asiaan" -tyyliin.
Ihanaa heille jotka tämän yleellisyyden itselleen voivat suoda, ei niinkään ihanaa heille joille tämä ei ole mahdollista.
Oma lomani tänä kesänä jää tyngän mittaiseksi mutta teen kaikesta muusta mahdollisesta vapaasta lomafiilistä. Vaikka en pystykään vetämään kalenteristani viivaa heinäkuusta elokuuhun, pystyn kuitenkin vaikuttamaan ja lyhentämään työviikkoa kahteen tai kolmeen päivään. Ihanteellista!
Mieli pysyy virkeänä, keho kunnossa ja "lomaillakin" ehtii 4-5 päivää.
Joku on joskus sanonut että jos valitsee työnsä oikein niin ei tarvitse tehdä enää päivääkään töitä. Toisin sanoen, jos rakastaa sitä mitä tekee työkseen, ja se tulee suoraan sydämestä, niin on vaikea erottaa työ vapaasta, ja lomasta.
Ja jos siihen lisätään vielä luovuus, ja luomisen palo, niin aivot raksuttavat 24/7 luoden aina jotain uutta.
Hyvää lomaa kaikille ja stressitöntä ei-lomaa muille!

-Heidi-

Loman loppu...on aina jonkin uuden alku.

Kaikki loppuu aikanaaan. Niin hyvät kuin huonot asiat. Hyvien asioiden loppuminen luonnollisesti harmittaa enemmän kuin huonojen, mutta kaikella on aikansa. Elämä kulkee eteenpäin samaan tapaan kuin askel kerrallaan tehtävä juoksulenkki. Jos jäät paikalleen, matka ei etene.
Eilen minulla oli viimeinen virallinen lomapäivä. Haikein mielin painoin pään tyynyyn illalla nukkumaan mennessäni. Se tuntui jonkun lopulta, mutta toisaalta myös jonkun uuden alulta.
Tänä maanantaiaamuna oli pakko jo alkaa availemaan sähköposteja, katsomaan kalentereita ja valmistautumaan tulevaan kiireiseen syksyyn, vaikka kesä ei edes ole vielä ohikaan. Rehellisesti sanottuna, olisin tarvinnut vielä toiset kaksi viikkoa lisää armonaikaa.
No mutta, arkinen aherrus lähti silti käyntiin mitä ihanimmissa merkeissä. Rakas nelivuotias tyttäreni tuli aamulla luokseni keittiöön kädessään paperi, johon hän oli piirtänyt sabluunalla sydämen ja sydämen sisään kirjoittanut oman nimensä, jonka hän on osannut kirjoitttaa jo jonkin aikaa. Sydämen sisällä luki myös ÄITI pisteet ään päällä moneen kertaan vahvistettuna. Olin aivan hämilläni, sillä en ollut hänen koskaan nähnyt kirjoittavan muuta kuin oman nimensä. Ja liikutuin niin, että kyyneleet alkoivat valua silmistä vuolaina. Voiko aamu enää paremmin alkaa. Kiitos P!
Muistoina tästä lyhykäisestä parista kesälomaviikosta jää ihanat hetket kultaakin kalliimman tyttäreni kanssa, naurua ja kyyneliä täynnä olevat päivät kera rakkaiden ystävien ja läheisten. Pitkät ja antoisat juoksulenkit pitkin metsien ja peltoaukeiden sekä mahtavat valokuvataltiot ohitsekiitävistä hetkistä. Näiden voimalla jaksaa taas tarttua uusiin haasteisiin, avata uusia ovia ja uskoa, että edessä oleva elämä vain paranee entisestään.

Suurella sydämellä: tyttäreni, aurinko ja meri <3

Olen taas oppinut, kasvanut ja...saanut edes hitusen aurinkoa :)

Kesäolemista, mökkeilyä ja pieniä onnen hetkiä.

Yli viikon olen jo halunut kirjoittaa tämän tarinan. Joka ikinen päivä mielessäni olen työstänyt sanoja, lauseita ja koko ajatuksen ydintä, sitä sydämen syvintä, josta tämä kaikki juontaa juurensa.
Kesäloman kunniaksi päätin irtautua arjesta niinkin paljon, että jätin läppärini kotiin lomareissun ajaksi. Se oli hyvä veto, sillä aikaa jäi tärkeille asioille, joillle olin lomani omistanut alun alkaenkin.
Ehken olisi huomannut kauneinta näkemääni vaaleanpunaista auringonlaskua tai lumoavia kastehelmiä ruohikolla, jos olisin istunut illat tuijottamassa tietokoneen ruutua ja näpyttelemässä kirjainyhdistelmiä. Moni asia olisi varmasti jäänyt näkemättä ja kokematta, mutta myöskään minulla ei ehkä olisi nyt yhtä paljon kirjoitettavaa.

Ei ole metsämansikan voittanutta!!!!

En perusta lomiani juuri kotimaanmatkailulle, mutta tärkeitä, rakkaita ja ihania ystäviä ja sukulaisia on aina mahtava nähdä.
He antavat voimaa ja energiaa. Maailma tuntuu taas paremmalta paikalta olla ja elää heidän kanssa vietetyn ajan jälkeen.
Olen saanut olla silmänä ja korvana muiden elämälle, ja päinvastoin. On tullut opittua ja havaittua, ettei kukaan täällä maailmassa pääse liian helpolla. Jokaisen tielle osuu kompastuskiviä ja mutkia, jopa umpikujia. Mutta ne eivät ole esteitä onnelle ja onnellisuudelle, vaan päinvastoin, ne saattavat olla juuri niitä onnen avaimia, jotta osaisimme nähdä pienetkin auringonsäteet synkkien sadepilvien välistä.

Parempaa paikkaa vetää aamutreeni saa hakea:)

Nelivuotiaan vilkkaan neidin kanssa reissaaminen on oma haasteensa. Paikallaan kun ei kovin kauaa jakseta istua, niin siinä on äidille kasvun paikka kärsivällisyyden ja luovuuden suhteen. Mutta ne ilon ja onnen elämykset lapsen kasvoilla uusien asioiden kokemisesta, ovat korvaamattomia, joten kärsivällisyyttä on jokaisen vanhemman syytä harjoitella. Se on sen arvoista.
Elämän rikkaus kun ei piile rahassa, vaan asioissa, joita ei voi rahalla mitata. Tätä asiaa olen miettinyt paljonkin viime aikoina, ja varsinkin lomallani. Ja jos listaisin kaikki asiat, joiden merkitys minulle on korvaamaton, tähän tekstiin, niin se lista loppuisi tuskin koskaan.
Kaupunkilaisena en kaipaa laumaa ihmisiä ympärilleni, vain ne tärkeimmät ja rakkaimmat. Kaupunkilaisena en kaipaa liikenteen melua, vain luonnon rauhaa ja lähes täydellistä hiljaisuutta. Olemista ja siinä hetkessä elämistä satoi tai paistoi.

Mökkeilyä ja aurinkoa <3

CARPE DIEM!

Aurinkoa. hikeä ja lisää kilometrejä.

Joskus sitä vaan odottaa asioita kuin kuuta nousevaa. Jotain kivaa, mielekästä ja motivoivaa. Näin tapahtui eilen, aurinkoisena keskiviikkoaamuna.
Minulla oli tiedossa "juoksutreffit" vanhan asiakkaani kanssa ihan vain verestelläksemme muistoja.
Tiistainen lihaskuntotreeni tuntui yhä varsinkin yläselässä ja pakaroissa, mutta näillä tuntemuksilla oli silti hyvä lähteä juoksemaan ja ottamaan kaikki hyvä irti kahdesta tunnista lämmittävässä aamuauringossa.
Tällaiset aamut ovat niitä, kun tuntee olevansa elossa joka solulla. Positiiviset ajatukset ja ylitsevuotavat energialataukset kulkevat ristiin rastiin kehossa saaden sen tekemään mahdottomasta mahdollista.
Näin saisi olla joka päivä. Mielensyöverit oikeilla ajatuksilla varustettuna ja keho vahvempana kuin koskaan. Kaikkivoipuuskuvitelmat valloillaan, johan maailma olisi parempi paikka itse kullekin.
Askel kulki alkuun raskaana asfaltilla. Napitin korvat musiikilla ja latasin Sports Trackerin käyttöön kertomaan väliaikatietoja kilometrivauhdista ja matkan pituudesta. Reitti jonka olin valinnut lenkkitossujeni alle oli minulle vielä korkkaamaton, joten oli hyvä saada tietää tarkemmin etäisyydet jatkoa ajatellen.
Aamun paahtava aurinko teki heti jo selväksi kuumuuden ja hikipisarat alkoivat valua huomaamatta ohimoilta.
Siinä juostessa auringon paisteessa ilman seisovan lähes paikallaan, ajatukseni palasivat vuosien taakse Ranskan eteläosiin, jossa vietin yhden kesän. 
Viikottaisiin rutiineihini kuuluivat aamulenkit halki viininviljelysten ja pienten vuorien auringon noustessa. Myöhemmäksi lenkkejä ei voinut jättää, koska lämpötila kohosi yli kolmeenkymmeneen päivän mittaan.
Se oli aikaa ennen edellistä maratoniani, ja vaikka kuinka olin treenannut ja juossut helteessä, pyrkinyt saamaan nesteytystä kohdilleen ja harjoitellut tankkausta, niin silti kaikki voi mennä pieleen. Maraton juostiin 27 asteen kuumuudessa ja mikään muu ei mennyt alas kuin kulaus vettä aina aika-ajoin.

Halki viininviljelysten...

Eilen aamuna huomasin taas kehon tottumattomuuden kuumuuteen, näitä hellepäiviä kun täällä Suomessa ei ole ihan ympäri vuoden. Nesteytys tuntui pakonsanelemalta jo jaksamisenkin suhteen. Tätä täytyy harjoitella yhä lisää, sillä elokuun helteet voivat olla tosiasia tulevan koitoksen kohdalla.
Mutta nämä 2 tuntia, fiilis mahtava. Viikonloppuna uusintaan!


Mukavaa torstaita ihanat <3

Onnen pisaroita.

Olen saanut viimeisen parin viikon aikana Hyvän mielen haasteen jo useampaan otteeseen, eikä sen todellakaan ole ollut niin väliä. Joka päivä voisimme listata kymmenen onnen asiaa ylös ilman että saisimme siitä edes haastetta. Ei tekisi pahaa kenelläkään pysähtyä miettimään hetkeksi elämäänsä ja ympärillään olevia asioita, jotka ovat kultaakin kalliimpia ja rahaakin arvokkaampia.
Eilen vuodatin muutaman onnellisen kyyneleen. On ihanaa olla äiti, omata tytär, joka on maasta taivaaseen saakka niin suuri rakkauden kohde, ettei sitä voi edes sanoin kuvailla. Tämä tunne valtaa joskus mielen niin voimakkaasti, että vesihanat aukeavat kyynelkanavista alta aikayksikön.
Tänään vuodatin toiset kyynelvirrat tyttäreni päiväkodin äitienpäiväaamiaisella. Oli itsetehtyä suklaakakkua ja ihania lahjoja, joissa jokaisessa näkyi lasten oma uniikki kädenjälki.
Olen niitä äitejä, joilla nousee tippa silmiin pienestäkin ihanasta, koskettavasta, rakkautta täynnä olevasta asiasta, jotka ravistelevat ja horjuttavat tunnetasoa.
Enkä pelkästään äitinä, kyynelehdin myös naisena, ystävänä, avopuolisona, liikunnan- ja hyvinvoinnin ammattilaisena tms. asioista, joilla on suuri tunnelataus.
Saatan saada silmät kosteiksi asiakkaan kertomista saavutuksista ja onnistumisista, ystävän kanssa käydyistä ihanista keskusteluista tai jopa voittaessani itse itseni tavalla, jota en ole koskaan aiemmin saavuttanut.
Omaan empaattisuuden niin syvään uurrettuna ominaispiirteenä, että vaikka se joskus saattaa olla haitta, niin silti se on myös valtava voimavara.

Aamu valkeni tänä perjantaina usvaisena ja sateisena. Harmaudesta huolimatta, tunsin siitä jossain määrin suurta iloa. Kumisaappaat jalassa hypimme tyttäreni kanssa vesilammikoissa matkalla päiväkotiin. Sateenvarjojen kanssa leikimme lentävämme maijapoppastyyliin halki ilmojen.
"Onnen pisaroita", sanoi tyttäreni.

Ulkona sataa yhä edelleen. Taivas on synkän harmaa ja ikkunaa hakkaavat painavat vesipisarat. Kuuntelen sateen ropinaa, joka pitkästä aikaa kuulostaa nautinnolliselta musiikilta korvissani. Tämä on merkki kesästä. Puissa aukeavista lehdistä, virehtävästä nurmikosta ja luonnon puhkeamisesta kukkaan.
Onnen pisaroita, elämä täynnä tänään.

Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille! <3

Operaatio Gluteus Maximus

"If you don't pay attention to your own ass, no one else will."

Kesä on melkein ohi. Kuinka moni havahtui toukokuussa, että nyt olisi vielä päästävä "kesäkuntoon" bikinikaudeksi?? Moni meistä varmasti. Mutta kuinka moni pääsi tavoitteeseensa??? Haa, harvempi.
Eli nyt kannattaa aloittaa treenaaminen sitä bikinikuntoa kohti jo ensi kesää silmällä pitäen. Tai oikeastaan parempi sanoa että aloittaa treenaaminen lopun elämää silmällä pitäen.
Liikunnan ei pitäisi olla kausittaista vaan jatkuvaa, säännöllistä, siinä samassa kuin nukkuminen, syöminen tms. arkitoiminnot. Ihminen on luotu liikkumaan, toimimaan, käyttämään kehoa, miksi muuten meillä on kaksi jalkaa ja kaksi kättä. Rankkaa puhetta mutta totista totta. Nyt siis jokainen liikkeelle sieltä takaliston päältä ja tekemään jotain. Edes käymään kyykyssä sen 10 kertaa. Jos tämä hengästyttää ja tuntuu pahalta, niin liikuntaa on tarvetta lisätä huomattavasti ja tehdä siitä säännöllistä!!

Meillä jokaisella varmasti on kehossa "heikkolenkki". Joko se on enemmän "kosmeettinen haitta", emme ole tyytyväisiä vyotäröön, riesiin, pakaroihin tms, tai sitten ihan lihasheikkouden puolesta ongelmia aiheuttava kehonosa. Ainakin jälkimmäisen vaihtoehdon kohdalla on suositeltavaa tehdä asialle ehdottomasti jotain. Ja pian.
Oma "heikkolenkkini" on selkä. Sen olen jo tiedostanut vuosia ja myös tehnyt asialle jotain, minkä kautta olen saanut lihakset vahvemmiksi. Kivut ovat vähentyneet ja lihaksista on tullut tuomivampia.
Mutta "kosmeettinen ongelmani" on pakaralihakset ja siihen olenkin päättänyt tarttua todenteolla.
Julistettakoon siis Operaatio Gluteus Maximus alkamaan!

Operaation keskipiste: gluteus maximus eli iso pakaralihas.

Operaation tavoite on muokata pakaralihaksistoa kokonaisuudessaan, testaten erityyppisiä harjoituksia, jotka kohdistuvat pakaran seutuun ja sen ympärillä oleviin lihaksiin. Keho ei loppujen lopuksi olekaan mikään yksinkertaisuus, niin kuin moni uskaltaa olettaa. Jos haluaa raapaista pintaa syvemmältä, on tiedettävä mitä tehdä ja millä tavalla. Eikä sekään aina riitä, vaan on myös tunnettava oma keho ja miten se toimii.

Suuntasin tänään asiakastapaamiseni jälkeen pitkästä aikaa kuntosalille. Rehellisesti sanottuna, minun on äärimmäisen hankala motivoitua salilla treenaamiseen. Se ei vain ole minua varten enää kun tiedän että on muitakin vaihtoehtoja lihaksiston kunnossa pitoon ja vahvistukseen. Olen varmasti elämäni aikana viettänyt eri saleilla jo niin paljon aikaa, että alkaa riittää. Annetaan tilaa muille.
Mutta pakaralihaksiston haastamiseksi, olen päättänyt lisätä erilaisia liikkeitä osittain tehtäväksi kuntosalillakin, ja siitä aloitin tänään.

Alkulämmittely juoksumatolla n.10 min.

Kahvakuulalla yhden ja kahden käden etuheilautuksia (12kg ja 16kg).

Jumppapallolla seinää vasten kyykkyjä yhdellä ja kahdella jalalla. Lisäsin mukaan myöhemmin 8 kg kahvakuulan rintakehän edessä pidettäväksi.

Staattinen pito kyynärpäät ja varpaat maassa, oikean ja vasemman jalan nosto ja vienti sivulle vuoron perään.

Pieni palautus ja palauttavat venyttelyt koko keholle.

Kahvakuulalla yhden ja kahden käden etuheilautuksia (12kg ja 16kg)

Rautapenkin päälle nousu askeltaen vaihtaen ponnistusjalkaa vuoronperään. (HUIPPU!!!)

Staattinen pito kyynärpäät ja varpaat maassa ilman jalkojen liikettä.

Rautapenkin päälle hypyt tasajalkaa ja ponnistaen alas. (HUIPPU!!!)

Kahvakuulalla yhden ja kahden käden etuheilautuksia (12kg)

Kahvakuulalla sivukyykky puolta vaihtaen tullen kuulan kanssa niin alas lähelle maata kuin mahdollista (8kg).

Jalkaprässi vaakatasossa sekä yhdellä jalalla (30kg) että palautukset molemmilla jaloilla (60kg).

Loppupalauttelu juoksumatolla n. 5 min kevyttä hölkkää.

Tämä oli testi. En laskenut toistoja tai ottanut aikaa, vaan kuulostelin omaa kehoa ja sitä kuinka paljon se pystyy ottamaan vastaan tällä hetkellä. En suosittele tehtäväksi kenellekään ilman opastusta!!!!

Reidet ja pakarat huusivat hallelujaa, mutta nyt on hyvä olo :D. JES!!!!!

Keho tarvitsee ravintoa aina treenien jälkeen, joten on muistettava jonkinlaiset palautusateriat. Jos ei muuta, niin palautusjuomat tai rusinapähkinäsekoitus treenikassiin mukaan.

Pikainen iltapäiväateria.

Tästä on hyvä jatkaa päivää ja laittaa hyvä kiertämään!