Ylöspäin.

Viikonloppu meni taas pohdiskellessa syvällisiä. Niin tyypillistä minua.
Maanantaiaamu tuntui tuskalliselta. Sekin niin tyypillistä minua.
Mutta kas kummaa mitä tapahtuikaan kun sain pilatekset hengiteltyä ja kahvakuulat heiluteltua, olin kuin uusi ihminen. Olo oli vaan niin mahtava että mikään ei saanut murrettua fiilistä huonompaan suuntaan. Kevyehkössä endorfiinipöhnässä mentiin loppupäivä, samoin iltakin.
Elämä on yhtä kipuamista ylöspäin. Välillä nousemme jyrkännettä niin rajusti että jokainen askel eteenpäin on tuskan takana. Joskus taas tuntuu että askeleet vain lentävät porras portaalta kohti taivasta ilman sen suurempia ponnisteluja.
Oli niin tai näin, jokainen askel on kipuamisen arvoinen.

Syksy on sittenkin kaunista. Nautinnollista.

Chi-pallot & pilates

Aamuheräämiset ovat rankkoja väsyneenä. Ulkona on synkkää ja pimeää, vettä tulee kaatamalla, valkoisista hangista ei ole tietoakaan, vaikka ollaan melkein jo joulukuun puolessa välissä.
Maanantaiaamut ovat aikaisia aamuja, latautuminen ja valmistautuminen niihin alkaa jo edellisenä iltana jättämällä herätyskello (ts. puhelin) niin kauas sängystä, että on pakko nousta ylös sammuttamaan se. Ei torkkunappulaa, ei armoa, vaan suoraan suihkuun heräämään klo 5.27.
Flunssaisten viikkojen jälkeen, olo alkaa pikkuhiljaa olla parempaan päin. Nenä ei ole enää tukossa ja äänikin aikaa kuulostaa jo suht normaalilta, vaikka vielä lauantaina ääneni ei kestänyt kovin kauaa puhetta ja nenäliinoja kertyi ympärille vielä kasoittain.
Kiitos raakojen sipulien ja lämpimän hunajateen, alan olla takaisin teräkunnossa!

Maanantaiaamun avaus pilateksen parissa alkaa minulle olla jo jonkinlainen henkireikä. 45 minuutin mittainen tunti klo 7.30 antaa viikolle parhaan mahdollisen startin. Eikä siinä kaikki.
Olen jo pitkän aikaa hyödyntänyt pilates-tunneillani chi-palloja, joiden aromaterapeuttiset vaikutukset stimuloivat aivojen sensoreita eri tasoilla.
Aromapalloiksikin kutsuttujen pienten pallojen tuoksu energisöi tai rauhoittaa. Pallon väri valitaan tuoksun perusteella oman sen hetkisen mielialan mukaan.

Keltainen pallo tuoksuu sitruunalta, ja se tasaa tunteita ja luo rauhaa.

Oranssi pallo tuoksuu appelsiinilta, ja se luo itsevarmuutta ja elämänmyönteisyyttä.

Vihreä pallo tuoksuu kurjenpolvelta, ja se poistaa ärtymystä ja rakentaa harmoniaa.

Lila pallo tuoksuu laventelilta, ja se rentouttaa ja herättää intuitiota.

Sininen pallo tuoksuu katajalta, ja se lievittää stressiä ja väsymystä, sekä luo motivaatiota.

Punainen pallo tuoksuu kanelilta, ja se luo energiaa, elinvoimaa, lämpöä ja intohimoa.

Muutamia mainitakseni.

Ja tunnin päälle vielä infrapunasaunan lämpö, puoli tuntia rentoutusta ja rauhaa. Olo koheni huomattavasti ja päivä lähti käyntiin energisesti. Hyvä minä!

Maanantai=Mahdollisuus.

Maanantai on monesti mahdoton päivä. Viikonlopun jälkeen olisi tarvetta vielä yhteen päivään, jonka voisi tehdä puoliteholla tai vaikka vain vasemmalla kädellä. Mutta se on sula mahdottomuus. Jokaisella on tarvetta purkaa sydäntään viikon ensimmäisenä päivänä. On epäkohtia, joita halutaan selvittää. On suuttumusta ja pettymyksiä, joita halutaan jakaa. On valittamista monkään menneistä asioista. On ongelmia, jotka halutaan ratkoa siltä seisomalta.
Maanantaisin tarvittaisiin supervoimia, tai ainakin taikasauvaa, jolla taikoa turhat valitukset, ärtymykset ja hankalat tapaukset tieltä pois. Siltä seisomalta.

Vaikka on kuinka vaikea vetäistä itsensä ylös aamulla puoli kuusi ja olla skarppina ohjaamassa pilatesta puoli kahdeksan aamuvirkuille, niin voin silti sanoa, että se on minulle viikon pelastus. Seesteisyys. Harmonia. Tasapaino. Nämä kaikki tunnetilat valtaavat mielen ja kehon rauhallisella aamun aloituksella.
Päivän mittaan tapahtuvat negatiivisuudet jäävät omaan arvoonsa, eikä niihin jaksa tuhlata sen kummemmin energiaaa. Pienistä asioista ei viitsi stressata, eikä sen enempää suuremmistakaan.

Tänään lisäsin maanantai-aamuun vielä infrapunasauna-hetken. Aivan itselleni. Tämä rentouttava +50 asteen lämpö laittoi kehon hikoilemaan rauhassa. Hitaasti. Asteittain.
Huvittavaa oli se, että olin viimeisten neljän vuoden ajan ollut töissä paikoissa, joissa olisi ollut mahdollisuus nauttia infrapunasaunan lämmöstä ja terveysvaikutteista, mutta vasta nyt, ensimmäisen kerran sain aikaseksi istahtaa sinne itse.
Ei muka ole ollut aikaa, olin vastannut monille, jotka olivat ihmetelleet asiaa. Nyt otin sen ajan! Olin ansainnut sen rauhoittumishetken. Olin sen velkaa keholleni.

15 minuutin infrapunasaunomisen jälkeen ymmärsin, miksi ihmiset halusivat käydä siellä, ja miksi se oli aina täynnä viiden ja kahdeksan välillä illalla. Olo oli rento. Keho tuntui raukealta ja mieli hetken levänneeltä. Näillä fiiliksillä oli hyvä laittaa viikko käyntiin.

Pilatesta ja spinningiä.

Taas maanantai-aamun aikainen herätys puoli kuusi. Pari kuppia kahvia rauhassa nauttien ja sitten menoksi.  Aamuvirkuille pilates-tuntia ja siihen päälle omat treenit. Ja johan päivä lähti käyntiin.
Omat treenit oli tälle aamulle 30 min spinning, ja ihan oma spinning, yksin, omassa rauhassa ja vielä mahtavissa maisemissa.

Käytössäni oli spinning-pyörä, jonka edessä oli monitori. Monitorista oli valittavissa erilaisia ohjelmia, peruskuntopyörän tapaan. Mutta mielenkiintoiseksi koko laitteen minulle teki se, että valittavana oli videopätkiä erilaisista pyöräilymaastoista ympäri Pohjois-Amerikkaa.
Halusitpa käydä sitten kurkkaamassa miltä Seattlen rantaviiva näytti tai millaista oli eri luonnonpuistoissa tai kanjoneissa Utahissa ja Dakotassa, mahdollisuus oli valita eri maastoista tietyn pituinen ohjelma. Ohjelma ei valitettavasti säätänyt itse vastusta, vaan se oli itse arvioitavissa jos halusi kutakuinkin pysyä samassa tahdissa kuin videon kuva.
Puolentunnin pikapyrähdys erämaassa ja kanjoneilla sai hien pintaan, sillä koko matka oli minun vastuksilla vain ylämäkeä.

Taas jotain uutta ja mielekästä, vaikka ei tämä vedä vertoja oikeaan maastopyöräajoon tai cinema-kuplassa poljettuun kolmen tunnin spinning-showhun rapakon takana.
Yritystä silti ja tästä se uusi viikko taas käynnistyi. Energisesti mutta seesteisesti.

Rauhaa mielelle. Vahvuutta keholle.

Joskus tekee hyvää rauhoittua. Antaa kehon ja mielen hakea normaalilla tavalla tasapaino ilman että teemme asialle suurempaa efforttia. Sen ei tarvitse olla kuin sunnuntai-iltapäivän torkut, hyvä kirja tai vaikka rauhallinen pilates-sessio.
Nykypäivän elämän rytmi on kaikessa hektisyydessään voimia vievää. Seitsemää päivää viikossa meistä kukaan ei jaksa sata lasissa paahtaa eteenpäin hurjalla vauhdilla.

Olen aina treenannut kovaa, ja mottoni on ollut niin kauan kuin muistan "kaikki, tai ei mitään". Olen saanut kuitenkin havaita ettei tämän motto ole kovin kannattava pidemmällä aikavälillä. Tasapaino sen "kaiken" ja "ei mitään" väillä on paljon kannattavampaa.

Nelisen vuotta sitten olin sänkypotilaana selkäni takia puolitoista viikkoa. Konkreettisesti tämä tarkoitti sitä, että vessaan mentiin kontaten ja jokainen pienikin liike oli harkittava tarkkaan.
Siinä maatessani kipujen kourissa mietin, että asioiden oli muututtava. Rankat treenit oli pakko jättää tauolle ja otettava aivan uusi lähestymistapa lihasten vahvistamiseen. Ja jokainen, joka on vähänkään perillä kehontoiminnasta, tietää että kaikki lähtee sieltä syvältä, syvistä keskivartalon tukilihaksista.
Näin mukaan tuli pilates-harjoittelu, joka avasi aivan uuden näkökulman kehon toimintaan, sekä henkisesti että fyysisesti.

Olin nuoruusiästä saakka treenannut säännöllisesti. Lajina oli mikä milloinkin, ja kunnianhimoisena ihmisenä sitä ei antanut itselleen mahdollisuutta tyytyä vähään vaan täysillä mentiin vaikka kuinka pahalta tuntui. Milloin oli polviongelmaa, milloin selkää tai olkapäätä sattui niin pahasti, että kipulääkkeiden kanssa treenattiin.
Ajatusmaailmani pohjautui siihen, että jos treeni ei laittanut kehoa hikoilemaan ja sykettä maksimiin, niin siitä ei ollut mitään hyötyä.
Nyt, hiukan noista ajoista viisastuneena, mietin että "olinpa tyhmä", sillä olisin säästynyt niin monilta vaivoilta, jos olisin osannut kuunnella kehoani.
Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan. Olen oppinut kuuntelemaan kehoni viestejä, olemaan sille armollinen ja antamaan sille välillä myös rauhan ja lepoa. Kipu on kehon viesti aina jostain, joten siihen on aina reagoitava. Hidastettava tahtia, muutetttava treenitapaa tai pidettävä tarvittaessa jopa taukoa koko harjoittelusta. Tuloksia tuskin pystyy parantamaan kivun kanssa, ketjureaktiona sitä helposti vaan siirtää ongelmaa eteenpäin, toiseen lihakseen, niveleen tms.

Pilates-harjoittelu on ainakin nimenä kaikille varmasti tuttu, ja varmasti myös jonkinlainen tieto on siitä, mistä harjoittelussa on kyse.

Itse olen ohjannut tunteja neljä vuotta ja niiden kautta olen löytänyt tietynlaisen rauhan sisälleni niin henkisellä kuin fyysiselläkin tasolla. Olen myös havainnut, että vaikka syke ei nouse taivaisiin, niin silti harjoittelusta saadaan tehokasta, mikä myös tuntuu seuraavana päivänä.

Pilates-harjoittelussahan on kyse kehonhallintatekniikasta. Monille oma keho ja sen toiminta on ihan hakusessa, ja siitä syystä treenaamme väärin. Pilates-liikkeet opettavat liikkumaan fysiologisesti oikealla tavalla.
Ja oli liikuntamuoto mikä tahansa, niin jokaisen lajin olennaisin osatekijä on keskivartalon lihasten hallinta. Ja näiden lihasten hallinta on myös perusta raajojen toiminnalle.
Esimerkiksi juoksijan tärkeimmät lihakset löytyvät keskivartalosta. "Your run is as strong as your core muscles" eli "juoksusi on yhtä vahva kuin keskivartalosi lihakset" pitää niin paikkansa.

Itse koen pilateksen suurimmiksi hyödyiksi mm. seuraavat asiat:

- keskivartalon lihasten vahvistaminen, ja varsinkin syvien lihasten löytäminen ja niiden vahvistaminen
- kehon asento muuttuu, esim. ryhti muuttuu paremmaksi
- liikkuvuus lisääntyy
- sopii kaikille, liikkeitä voidaan muokata jokaiselle sopiviksi

Ja mikä parasta, pilates-harjoittelu rentouttaa kehon kokonaisvaltaisesti hengitystekniikallaan ja rauhallisuudellaan. Melkein jopa meditatiivisesti.
Moni pelkää alkuun hengitysteknikkaa, ja sitä miten liikkeet "sidotaan yhteen" tämän avulla, ja jättää  juuri sen vuoksi tulematta tunnille, mutta se ei ole este. Hengitystekniikka on vain osa pilates-harjoitusta, ja sekin "loksahtaa kohdalleen" sitten aikanaan.

Jokaisen meistä tulisi enemmän keskittyä oman kehon kuunteluun. Kuinka moni pitää liian paljon kiinni omista rutiineista ja tietyistä jumppatunneista viikossa? Tiedän kokemuksesta, että moni.
Ei ole mitään pahaa olla vannoutunut lenkkeilijä, bodycombatin tai zumban kävijä, MUTTA kun keho on väsynyt, stressaantunut tai muuten vaan olo on normaalista poikkeava, niin silloin pitäisi myös hoitaa kehoa jollain normaalista poikkeavalla tavalla.
Kunto ei huonone siitä, jos jokusen zumban tai bodycombatin vaihtaa rentoutus-tuntiin tai bodypumpin sijasta meneekin pilatekseen. Jos tämä on sitä, mitä keho sillä hetkellä kaipaa, niin sitä sen pitää myös silloin saada.

Nykyään mottoni on enemmän "Kuuntele kehoasi, sillä sekin kuuntelee sinua"-tyylistä.