Voi turilas. Tänään sitten oli pakko raahautua raajarikkona lääkärille polveani näyttämään meinaan eihän tämä olotila tästä ainakaan hehkeämmäksi ollut yön aikana muuttunut.
Oli vielä vapaapäiväni ja toki vapaapäivänä olisi kiva tehdä muutakin kuin odotella lääkärinvastaanotolla tuomiota. Ei siitä kahdesta ja puolesta tunnista yhtään sen viisaammaksi tullut, sillä yhä edelleenkään en tiedä mikä on revähtänyt, missä ja miten. Röntgenkuvissa ei näkynyt mitään vammaa, sen osasin itsekin tulkita, kaikki näytti juuri siltä kuin pitikin. Mutta silti kilometrin kävelyn jälkeen kipu alkaa olla niin kiusallinen ettei tee muuta mieli kuin istahtaa alas lepuuttamaan ja rauhoittamaan jalkaa. Pelko polven altapettämisestä on aika suuri. Polvi ei vaan kanna.
Tässä herää kysymys että onko polvi itsessään se ongelma vai onko ongelma enemmänkin polven ympärillä olevat tukilihakset ja niiden kiinnityskohdat, joille on tapahtunut jotain? Tätä olen miettinyt alusta alkaen.
Aion selvittää tämän tavalla tai toisella.
Nyt siis lepoalepoa ja lepoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti