Värillä on väliä.

Tänään piti paistaa aurinko. Ainakin minun ideaalisessa maailmassa. Auringon sijasta aamu aukeni harmaana ja sateisena, ilman pienintäkään pilkahdusta keltaisesta pallosta.
Mieli oli jotenkin apea ja alavireinen. Puolipannullista kahviakaan ei auttanut nostamaan olotilaa saatikka kiukutteleva lapsi, jolla oli nähtävästi yhtä huono aamu kuin äidillä.
Kaivoin kaapistani vaatteita ja mietin siinä kuinka huonot kesäsäät oli ollut. Lomaa oli jäljellä viikko ja kerran oli bikinit saanut vetää päälle koko kesänä.

Mustaa ja harmaata olisi tehnyt mieli laittaa päälle, mutta se olisi vetänyt olotilaa entistäkin alemmas, joten päätin käyttää hyödyksi "väriterapiaa". Sen sijaan että peilistä olisi katsonut naama nurinpäin oleva synkkiin väreihin sonnustautunut olento, peilistä katsoikin kirkkaissa väreissä oleva hymyilevä hahmo, jonka mieliala nousi kerta heitolla astetta korkeammalle kohti aurinkoa.
Ehkä siinä onkin positiivisuuteni salaisuus, väreissä, joita haalin niin tiedostaen kuin tiedostamatta ympärilleni. Mene ja tiedä.
Tyttäreni kysyi minulta, kun vaihdoin mustan topin pinkkiin "äiti, etkö sä halunutkaan olla synkkä?"
Ei, äiti ei todellakaan halunut olla synkkä.


"Everyone wants HAPPINESS, no one wants PAIN. But you can't make a RAINBOW without a little rain."

Pilkahdus kevätaurinkoa ja väriterapiaa.

Värejä. Rakastan värejä. Imen niistä energiaa samaan tapaan kuin auringosta.
Menneellä viikolla jokainen on varmasti huomannut pienen häivähdyksen kevättä. Vaatekaupat ovat laajentaneet väripalettiaan synkistä tummista sävyistä kirkkaisiin väreihin, punaisiin, sinisiin, keltaisiin, turkoosiin jne.

Menneellä viikolla auringon valo on saanut minut nauramaan ilman sen kummempaa syytä.
Ihmiset ovat hymyilleet enemmän ja tuntuneet pursuavan enemmän energiaa päivien pidentyessä ja auringon valon lisääntyessä.
Menneellä viikolla olen käynyt katsastamassa kevään värejä vaatekaupoissa useaan otteeseen. Notkunut ruokakauppojen värikylläisillä hedelmä- ja vihannesosastoilla ihaillen ja miettien millaista salaattia sitä tänään tekisi. Katsastanut uudet meikkitrendit ja ollut haltioitunut ihanista värisävyistä, joita on joka lähtöön. Ja ostanut kodin täyteen tulppaaneja.

Kesää odotellessa.

Rakastan tulppaaneja!

Menneellä viikolla olen myös havainnut, että tarvitsemme elämään värejä tunteaksemme itsemme elinvoimaisiksi. Ei siis ihmekään, että talven pimeimpinä kuukausina harva kokee itseään superihmiseksi, päinvastoin. Moni mieluummin käpertyy peiton alle kynttilän valoon rauhoittumaan ja jättää superviittansa naulaan odottamaan parempia aikoja.
Värit pääsevät valloilleen auringon valossa. Väri kuin väri hohtaa kirkkauttaan ja kauneuttaan auringon paisteessa. Maltan tuskin odottaa, että saan taas mahdollisuuden päästä kuvaamaan keväistä väriloistoa, ensimmäisiä kukan nuppuja, solisevia pikkupuroja ja heräilevää luontoa.
Oli kyse sitten vaatteista, kodin sisustuksesta, työympäristöstä tai vaikka ruuasta, niin energialataus on aina runsaampi kirkkailla väreillä.
Jos haluat lukea lisää väreistä niin klikkaa Ylen sivuille tästä oppiaksesi lisää kiehtovasta värien maailmasta.

Lounas kesken työpäivän voi energisoida jo väreillään.