Olen aina luottanut vaistooni. Vahvasti. Jos jokin tuntuu oikealta niin sitä se sitten on. Jokin näissä lenkkitossuissa jäi mietityttämään. Ehkä se oli se että niissä luki made in Malaysia ja tuntuivat kovin heppoisilta. Hintaa kylläkin oli reippaasti yli toistasataa euroa mutta jokin jäi kaivelemaan. Onko nykypäivän lenkkitossutkin jo ihan sekundakamaa?? Eikö merkki enää kerrokaan varmaa laadun taetta vaikka valmistajan Asicsin muut käyttämäni tossut ovat vieneet minut mm. läpi maratonin ja treenikauden siihen päälle?
Nykyiset Nikeni ovat palvelleet minua enemmän kuin hyvin. En raaskisi missään nimessä niistä luopua mutta viimeinen voimassaolopäivä taitaa olla jo mennyt umpeen näiden tossujen kohdalla. Kilometrejä takana ties kuinka. Monia eri maita ja muutama maanosa. Joutavat siis eläkkeelle.
Nyt sitten tarttis luopua vanhoista ja antaa tilaa uusille.
Joku pitää minua varmana tapauksena hoitoon kun kerron että kiinnyn äärimmäisen syvästi lenkkitossuihini. Mutta onko se mikään ihmekään jos niiden kanssa taivaltaa satoja kilometrejä, vuodattaa paljon hikeä ja ehkä kyyneleitäkin, sekä sydän mukana vahvasti pumppaillen. Lenkkitossuissa on aina paljon mukana elämää, ne ovat osa sitä ja ilman tossujani tuntisin itseni vajaaksi. En edes osaa ajatella elämää ilman niitä.
Nyt kun polvikin alkaa pikkuhiljaa antamaan merkkejä paranemisesta niin tulen varmasti palkitsemaan sen uusilla juoksukengillä. Se on ne ansainnut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti