"Train as if you were the worst, perform as if you were the best."

tiistai 16. tammikuuta 2018

Hästäg luopuminen.

Kun vuosi vaihtui, jostain kumman syystä seuraava päivänä verkkokalvolleni piirtyi sana #luopuminen, ja nimenomaan hästägillä varustettuna.

Sana oli niin vahva ja aiheutti hyvin voimakkaan tunnereaktion joten en voinut vaan antaa sen mennä.

Aloin miettiä ja pohtia mitä mahdollisesti tämä ”näky” tarkoittaisi. Moni asia pulpahti siinä samalla mieleen ihan noin vain. Ja ihan ensimmäinen oli se että intohimoisena kirjoittajana minun olisi tehtävä jotain uutta.


Olen pitkään jo pohtinut blogini tulevaisuutta ja sitä mitä sana Juoksun pitkä oppimäärä minulle tällä hetkellä merkitsee. Aloitin blogin vuonna 2011 kun juoksu ja juokseminen oli minulle lähes henki ja elämä. Samoihin aikoihin myös sairastuin uupumukseen, mitä seurasi moni muutos elämässä.


Toki miellän blogini nimen myös vertauskuvallisesti lauseeseen elämän pitkä oppimäärä, kuten olen monessa otteessa maininnutkin mutta silti nyt on aika tehdä muutoksia.


Minulla on hyvin vahva intuitiivisen ajattelun taito. On aina ollut ja monissa tilanteissa siitä on ollut iso hyöty. Nyt koen että se osa ihmisiä joille haluan kirjoittaa, viestiä ajatuksia ja mahdollisia oivalluksiakin heidän omaan elämään, ei ole vain siellä lenkkipoluilla ja kuntosaleilla, vaan nämä ihmiset ovat siellä kotinurkissa, halkomassa hiuksiaan, vaihtamassa kakkavaippoja, kuuntelemassa ainaista pesukoneen linkousta, valvomassa öitä, selviämässä päivistä univelkaisina, pyyhkien kyyneleitä salaa ettei kukaan vaan näe että olisi väsynyt. Nämä ihmiset ovat pienten lasten ja vähän isompienkin lasten vanhempia, ruuhkavuosien tuiverruksessa eläviä arjen sankareita jotka ehkä kaipaisivat edes hitusen ahaa-elämyksiä helpottamaan arkea.

Minäkin olen yksi heistä ja tästä syystä aloitankin kirjoittamaan Vauva.fi-sivuille blogia nimeltä Arjen aarrekartta, jossa on aiheita hyvinvoinnista - ja erityisesti armollisuudesta itseä kohtaan - jaksamisesta perhearjesta, liikunnasta, ravinnosta, levon tärkeydestä, rakkaudesta ja elämästä yleensä.


Tervetuloa lukemaan!


-Heidi-


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti