Mammalomalla.

Ensimmäisenä virallisena mammaloma-aamunahan on erittäin mukava herätä klo 4.57. Tai paremminkin olla nukkumatta lähes lainkaan koko yönä kun mikään asento ei vaan enää tunnu hyvältä.

Tähän ollaan siis tultu. Kipuihin. Kolotuksiin. Epämukavuuksiin. Unettomiin öihin. Ei siis enää niihin huonosti nukuttuihin, vaan ihan täysin unettomiin.

Mutta silti voin hehkuttaa - whoo hoo! Mammis!! Nyt voin yrittää korvata univajetta päiväunilla ja tarvittavilla lepohetkillä, jotka todellakin ovat tarpeen, sillä univajeen kanssa ei leikitä.

Uni ja lepo ovat tärkeä osa äidin arkea, ja siitä ei kannata tinkiä. Ei äidin tarvitse stereotypioiden valossa olla väsynyt ja näyttää nuutuneelta vaan yrittää nukkua kaikin mahdollisin keinoin univajettaan pois aina kun siihen tulee mahdollisuus, niin raskausaikana kuin vauva-arjessakin.

Aina lepoon ei ole tilaisuutta, vauva saattaa olla haastava ja vaatia 24/7 huomiota tai muu perhe (jos on muita pienempiä lapsia) siinä ohessa. Avun hakeminen ja pyytäminen ei ole kiellettyä, sillä ylikuormittuneena äidistä ei ole kenellekään hyötyä. Väsymys ja uupuminen saattavat laukaista myös synnytyksen jälkeisen masennuksen, jolla saattaa olla hyvinkin epämiellyttäviä seurauksia esim. kiintymyssuhteen rakentamiseen uusinta tulokasta kohtaan.

Pitää myös muistaa että siivoukset, pyykit ja muut toissijaiset asiat voivat odottaa, uni ja lepo menevät niiden edelle.

Ei äidin tarvitse leikkiä superäitiä, jonka koti hohtaa puhtautta, pyykit ovat nätisti silitettynä ja viikattuna, ruoka aina pöydässä oikeaan aikaan, ja joka ehtii vielä hoitamaan moitteettomasti sosiaalisia suhteitaan. 

Ja samoin on syytä unohtaa liialliset ulkonäköpaineet. Ei viikko synnytyksestä tarvitse olla takaisin ennen-raskautta kunnossa, lopettaa syömistä ja alkaa hullun lailla liikkumaan. Arjen pyöritys pienen ihmisen kanssa vaatii jo ihan riittävästi energiaa, joten alkuun kannattaa keskittyä siihen. Toki ulkoilut vaunuilla ovat enemmän kuin tervetulleita ja niitä kannattaa harrastaa heti alusta alkaen. Kävely onkin loistavaa palauttavaa liikuntaa synnytyksen jälkeen.

Vinkkejä niin itselleni kuin muillekin vauva-arkeen:

- ole armollinen itsellesi

- kuuntele kehosi viestejä

- syö riittävästi ja säännöllisesti

- lepää aina kuin voit

- ulkoile mahdollisuuksien mukaan tavalla mikä tuntuu hyvältä

- täydellisiä äitejä ei ole olemassakaan

- anna keholle aikaa palautua raskaudesta ja synnytyksestä, vatsalihakset eivät ole heti valmiita ottamaan vastaan fyysistä rasitusta joten maltti on valttia treenien suhteen

- NAUTI! Vauva-aika on ohi nopeammin kuin uskotkaan

Aurinkoista viikonloppua!

-Heidi-

Rankan viikon rankka päätös.

Mennyt viikko on pitänyt sisällään irvistystä, kiristystä, niin hampaissa kuin hermoissa. Jokainen päivä olen miettinyt ennen untenmaille vajoamista, että taas yksi päivä lähempänä viikonloppua.
Ja nyt, vihdoin ja viimein, viikonloppu on saapunut!
Aivokoppa on täynnä asioita, ideoita ja uusia elämyksiä, mutta samalla kuormittavuus on ollut valtavaa niin henkisesti kuin fyysisestikin hurjan tietotulvan ja uusien fyysisten ominaisuuksien kehittämisen suhteen.
Kiireiseen viikkoon on onneksi mahtunut omaakin aikaa. Aikaa omille treeneille, niin lihaskunnon kehittämisen suhteen kuin juoksukunnonkin kannalta.
Kevät etenee vauhdilla eikä toukokuu ole enää kaukana. Siellä häämöttää maratonin puolikas, joten viikottaiset juoksutreenit ovat jo arkea.
Taas kerran olen kuluneen viikon aikana havainnut tärkeitä seikkoja oman hyvinvoinnin suhteen.

"If you want results, train like it."

Nro 1 - Nuku riittävästi. Riittävä yöuni ja lepo ovat nousseet arvoasteikollani äärimmäisen tärkeiksi, koska ne eivät ole aina itsestäänselviä pienten lasten vanhemmille.
Nro 2 - Syö monipuolisesti ja säännöllisin väliajoin. Pidän huolen siitä, että kehoni saa polttoainetta 2-3 tunnin välein. Verensokerini alkaa laskea uhkaavasti sen jälkeen, mikä vaikuttaa kaikkeen tekemiseeni.

Lounassalaattia työn ohessa.

Nro 3 - Ota omaa aikaa. Minun on oltava päivän aikana edes hetki omassa rauhassa, oli se sitten pieni lepo, oma treeni tms. mutta tarvitsen sen ollakseni taas parempi ihminen:)
Nro 4 - Pidä huoli omasta fyysisestä kunnostasi. Olen väsyttänyt itseni ylikunnolla pariinkin otteeseen loppuun, mutta viime kevät vasta opetti sen, että mikään treenaaminen ei ole uupumuksen arvoista. Liikunta ja rankka treeni tuovat mielihyvää mutta kohtuus kaikessa, on osattava suhteuttaa oman kehonvoimavarat oikein, jotta tulokset, joihin tähdätään pysyvät saavutettavissa. Liian rankalla treenillä niihin ei päästä, jos keho piiputtaa jo lähtökuopissa.

7.00 am.

Ihanaa viikonloppua ihanat ihmiset!

Get up and GO!

Tänä aamuna teki oikein kipeää. Herääminen huonosti nukutun yön jälkeen oli kuin kidutuksesta seuraava toimenpide. Pahempaa kuin pahin painajainen.
Olin niin puolikuollut, että koko aamun zombeilin kiitettävästi. Ajatukset harhailivat epäoleellisissa asioissa ja keskittymiskyky oli kadoksissa.
Riittävä uni on ratkaiseva tekijä ihmisen toimintakyvyn kannalta, sen sain huomata taas tänä maanantaiaamuna, kun tyttäreni oli heräillyt pitkin yötä pitäen minuakin valveilla useaan otteeseen.
Maanantain tapaan herätys oli taas klo 5.30. Ulkona odotti valtava määrä lunta, joita kukaan ei ollut vielä ehtinyt auraamaan pois. Pilates-tuntini täyttyi taas vakiporukasta, minkä jälkeen hyppäsin juoksumatolle herättelemään itseäni ja miettimään omaa olotilaa ja juoksukuntoani, jonka olen asettanut suurennuslasin alle tälle keväälle. Aikaa tänä aamuna ei ollut paljon, joten jokainen minuutti oli maksimoitava. Intervalliharjoituksia ja kaltevuuskulman nostoa.
Puoli tuntia riitti hengästymiseen ja sykkeen kohoamiseen lähemmäksi maksimia. Olo koheni huomattavasti, ja kuten olen aiemminkin sanonut; juoksutreeni ei koskaan kaduta!

Lepopäivä ei ole lepopäivä ellei se ole ansaittu.

En ollut uskoa silmiäni, kun katsoin kelloa tänä aamuna. Yksitoista! Olin nukkunut 13 tuntia yhtä soittoa.
Takana kiireinen ja raskas viikko, joten ei ihmekään että uni oli maistunut.
Elimistö ottaa tavalla tai toisella omansa takaisin, jotta jaksaisi taas uudella energialla tulevaan viikkoon. On hyvä muistaa viikottain, että akkuja on ladattava säännöllisesti.
Lepo ja riittävä uni ovat tärkeitä asioita aktiiviliikkujalle. Treenien aikana annamme elimistölle ärsykkeitä, jotka vasta levossa muuttuvat voimaksi, nopeudeksi ja kestävyydeksi. Elimistö uusiutuu, kuona-aineet poistuvat ja energiaa varastoituu. Uni tekee hyvää myös aivojen palautumiselle, ajatukset kirkastuvat ja maailma näyttää heti valoisammalta hyvin nukutun yön jälkeen.

Viikkooni on mahtunut 3 tehokasta juoksutreeniä, pilatesta ja corea, sekä spinning- ja kahvakuula-tunti, unohtamatta 45 min syvävenyttelyä. Kolme lepopäivää ovat antaneet palautumisaikaa koko elimistölle, ja niiden ansiosta jokainen treeni on sujunut suunnitelmien mukaisesti.

Tämä päivä, sunnuntai, on tärkein lepopäivä kaikista. Tänään vain olen, rentoudun, unohdan kellon ja elän hetkessä. Juon iltapäiväkahvini rauhassa, tuijotan televisiosta hömppäsarjoja ja lueskelen lehtiä, jotka ovat jääneet lukematta kiireisen arjen keskellä.
Koskaan ei pitäisi olla niin kiire, etteikö olisi aikaa pysähtyä ja ottaa hetki itselleen.

Tärkeää muistaa myös:

- hyvä monipuolinen ravinto ja säännöllinen ruokailurytmi

- riittävä nesteytys (vettä!!!)

- hyvä loppuverryttely jokaisen treenikerran jälkeen

Ei asiat ole vaikeita ollenkaan, jos uskaltaa ottaa itseään niskasta kiinni:)

Kehon rytmi hakusessa???

Joka torstai-ilta tunnen olevani SUPERnainen kellon lyödessä puoli yhdeksän. Kaiken antaneena, kaiken nostaneena ja kaiken kantaneena.
Viikon jumppaputki on takana viimeiseen hengenvetoon saakka. Polkien spinu-pyörää reidet hapoilla tsempaten asiakkaita lisäämään vielä vähän vastusta ja olemaan luovuttamatta ennen kuin on sen aika. Heilauttaen kahvakuulaa koko kehon voimalla rohkaisten muitakin tarttumaan suurempaan painokiloon jättäytymättä liian helposti sille samalle mukavuusalueelle kuin edellisilläkin kerroilla.
Olin siis tällä viikolla oikea orjapiiskuri, kunnon jumppabitch, joka ei päästänyt ketään liian helpolla. Mukaanlukien myös oman itseni.

Mutta kun kello tulee puoli kymmenen torstai-iltana ja tarkoitus olisi rauhoittua kotisohvalla, niin eipä onnistukaan. Keho käy yhä edelleen valtavilla kierroksilla ja olo on rauhaton.
Olen aina tiennyt, että olen se aamutreenaaja. Rakastan sitä tunnetta, kun saan ladattua energiaa päivään juuri sen rankan aamutreenin kautta. Mutta illalla, yöuneni häiriintyvät liian rankasta treenistä ja uni tulee silmään vasta aamun pikkutunteina aiheuttaen huonostinukutun yön ja seuraavan päivän väsymyksen. Ei siis mitään järkeä.

Joskus nuoruusvuosina treenasin pari kertaa viikossa nyrkkeilyä aktiivisesti. Valitettavaa oli se, että treeniaika oli aina kahdeksasta puoli kymmeneen ja treenien jälkeen pyörin sängyssä melkein aina aamukolmeen saakka. Nykyään olen lopettanut treeniaikataulujen perässä juoksemiset ja treenaan niitä lajeja, jotka sopivat oman kehon rytmiini.
Aikataulutetut ohjaustunnit toki ovat erikseen, teenhän niitä työni kautta, mutta niitä on onneksi vain muutamana iltana viikossa. Omaehtoiset treenit saan siis ajoittaa muina aikoina aamuille, jotka sopivat itselleni parhaiten.
Tässäkin asiassa olen oppinut kuuntelemaan omaa kehoani kantapään kautta. Miksi väkisin vääntää rautalangasta ja tehdä asiasta vaikeaa, kun on helpompikin tie voida hyvin.

Meitä on siis erilaisia. Joillekin iltatreenit sopivat paremmin kuin loistavasti, ja hyvä niin. Mutta jos aina rankka treeni illalla aiheuttaa huonot yöunet, niin tarvetta olisi kiinnittää huomio joko treenin laatuun, tehdä vähän kevyemmin, tai vaihtaa ajankohtaa täysin.
Lepo on myös tärkeää koko elimistöllemme, ja kunnon yöunet.  Ilman kunnon lepoa kehomme alkaa pikkuhiljaa voida huonosti, lihakset eivät jaksa ja motivaatiokin kärsii, kun jatkuvasti väsyttää.
Jokaisella meistä on oma luontainen rytmi, jota kuuntelemalla löydämme parhaimman mahdollisen ajankohdan liikunnalle. Kaikki meistä eivät ole valmiita heräämään kello viisi aamulla juoksulenkille, kuten minä maratoonille treenatessani. Mutta minä taas en lähde salille kello kymmenen illalla. Enää. Jokaiselle löytyy varmasti oma vuorokauden aikansa, jolloin saamme kehostamme irti kaiken parhaalla mahdollisella tavalla. Aina se ei ole helppoa ulkopuolisten velvoitteiden painaessa päälle. Mutta niin hyvin kuin pystymmekään sitä toteuttamaan, vaikka edes vapaapäivinä, niin sekin on jo jotain.

Ihanaa viikonloppua ja onnea kaikille isukeille!!

Uni paras lääke on, siitä nauttikaamme.

Nyt väsyttää. Olen kuullut monen suusta viime aikoina saman lauseen, joten sitä on siis liikkeellä.
Eilinen maanantai oli omalla kohdallani uuvuttavin päivä pitkään aikaan. Päivässä itsessään ei ollut mitään vikaa, vaikka maanantai olikin, kaikki luisti kuin rasvattu.
Kotiin päästyäni kuitenkin kaaduin sohvalle aivan ryytyneenä. Päässäni pyöri ja veto oli täysin poissa. Muistan valveen ja unen rajamailta kuulleeni tyttäreni leikkejä, vastanneeni joihinkin kysymyksiinkin ja kommentoineeni miehellenikin jotain, mutta en muista mitä.

Anna kehon levätä.

Kelatessani hiukan taaksepäin päiviä, viikkoja, voin kertoa suurimmaksi syyksi väsymykseen riittämättömät yöunet. Kesäkausina unen tarve ei ole niin suuri, mutta odotappas kun pimeys koittaa niin johan kaatuu kovakin kaveri.
Ja vielä. Pienen lapsen äitinä yöuniin ei aina voi itse vaikuttaa, mutta toivossa on hyvä elää, että joku päivä tämäkin helpottaa.
Osan syystä laitan myös liikkeellä oleville flunssapöpöille, jotka ovat taas aallon tavoin laittaneet lakoon kansaa sängyn pohjalle. Itse en hevillä kaadu, vaan jään "heiluriukon" tavoin vaappumaan puolelta toiselle sinnitellen pystyssä, toivoen kaatumista, lepoa sen hetken ja nousua taas uudelleen ylös pöpöistä päässeenä. Ja pah. Minä aina sinnittelen.
Riittävä unen määrä luonnollisesti vaikuttaa vireystasoon, auttaa jaksamaan, keskittymään ja pitää hommat rullaamassa toivotulla tavalla.
Huonosti nukutut yöt tai liian vähäiset yöunet eivät tee muuta kuin hallaa kehollemme ja hankaloittavat arkeamme ärtyneisyydellä, vetämättömyydellä ja keskittymisvaikeuksilla.
Tämän olen huomannut ja siksi onkin syytä kiinnittää huomiota taas omaan olotilaan. Missäs sitä mennäänkään...
Syksyn lieveilmiöt ovat täällä taas. Se on olemassaolon taistelua, selviytymistä ja voimavarojen uudelleen arviointia.

Kaikelle on aikansa.

Riittävä uni ja lepo. Monipuolinen ja terveellinen ravinto. Säännöllinen liikunta, hyvällä mielellä. Näistä on hyvän arjen peruspilarit tehty. Nämä auttavat jaksamaan läpi pimeän ajanjakson.

Kun keho kaipaa lepoa, sen on sitä saatava. Sankarillista ei ole puolikuntoisena lähteä kuuta kurkottelemaan, ellei ole aivan pakko. Ja harvoin on niin pakko.

Aina on hetki aikaa itselle. Edes 5 minuutiksi.

"Täydellisyyttä ei kannata tavoitella, koska sitä ei ole olemassa. Tavoitelkaamme hetkiä, jotka täydentävät olemassaolon." - Heidi