Airotta soutaminen tuskin vie meitä ketään rannalle, jota tavoittelemme. Tuulen suunta hyvin harvassa tapauksessa sopii niin hyvin kohdilleen, että vene lipuu juuri oikeaan satamaan. On siis parasta tehdä suunnitelma mahdollisia virtauksia ajatellen, piirtää kartta ja siepata airot käsiin.
Tänään otin itselleni aikaa kesken päivän ja lähdin heiluttelemaan kahvakuulaa ryhmäliikuntatunnille. Tästä on tullut jo perusmaanantainen rutiini ja kylläpä tekee hyvää.
Nykyään en omaa enää vakituista kahvakuulatuntia ihan tarkoituksella, säilyypähän mielenkiinto paremmin kuulan heilutteluun omalla ajalla.
Olen miettinyt viime aikoina, taas jälleen kerran, paljon asioita, jotka minua liikuttavat, motivoivat ja saavat ylittämään mukavuusalueen aina vaan uudelleen ja uudelleen.
En tavoittele mitään tiettyä lihasryhmän muokkausta (paitsi kauniita ja kiinteitä pakaralihaksia!!!) vaan tavoittelen kokonaisuutta. Rautaista lihasvoimaa ja -kestävyyttä, ja sitä että saan vielä tässäkin iässä sanoa itselleni olevani paremmassa kunnossa kuin koskaan.
Olen panostanut viime aikoina paljon lihaskuntoon mutta juokseminen on jäänyt vähemmälle. Taannoisen maratonin jälkeen kärsin yhä ajoittain lonkka- ja reisikivuista. Nämä eivät ole kuitenkaan syitä vähäiselle juoksuharjoittelulle vaan suurin syy on tavoitteen uupuminen.
Taidan kuitenkin loppupelissä olla se ihminen, joka motivoituu kaikista parhaiten haasteista, oli se sitten maraton tai mikä tahansa muu syy. Huvin ja nautinnon vuoksi voi juosta jonkin aikaa, mutta pidemmän päälle "airoton olo" alkaa tökkiä. Nyt siis mietin seuraavaan juoksutapahtumaan osallistumista kevättä ajatellen - kuntouttaen oikean jalkani siihen mennessä.
Liikunta on minulle sydämen asia. Se on asia, joka tuottaa minulle valtavasti mielihyvää. Se pitää minut hyvällä tuulella, energisenä, nälkäisenä ja tavoitehakuisena. Joka ikinen hikipisara, joka ikinen irvistys, joka ikinen lihaskipu - kaikki ovat sen arvoisia.
Mikä on sinun motiivisi liikkua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti