Nokka tukossa. Lihassärkyä. Pääkipua. Oireet alkoivat jo keskiviikkona ja pahenivat torstaina spinning-tunnin jälkeen. Eli järjellä ajateltuna tunti olisi pitänyt jättää ohjaamatta.
Parin viime vuoden aikana olen oppinut hidastamaan tahtia, jättämään treenit vihdoinkin väliin flunssaisena ja antamaan keholleni sen tarvitsemaa lepoa. En ole sittenkään se supernainen, joka pystyisi kaikkeen. Damn!
Kuormitustila on kiireen keskellä viime aikoina ollut pykälän verran korkeammalla kuin normaalisti ja siitä on seurannut jonkin aikaa jatkunut väsynyt olotila.
Seurauksena flunssa. Hoitokeinona lepo. Ja piste.
Puolikuntoisena treenaaminen ei ole millään tavalla kehittävää, ei lihaskunnolle, kuin ei myöskään kestävyyskunnolle.
Keho menee helposti sitä itseään kuluttavaan tilaan, ylikuormitukseen, jolloin kunto alkaa heiketä, ja kaikki treenaaminen alkaa kääntyä itseään vastaan.
Energian tarve flunssaisena kasvaa ja siksi onkin tärkeää syödä riittävästi, vaikka ruoka ei aina maistuisikaan. Monesti luullaan että vain hiilihydraattien lisääminen flunssaisena auttaa pitämään energiatasoa riittävänä, mutta proteiinien saanti on yhtä tärkeä. Ehkä jopa tärkeämpikin jos haluaa säilyttää lihaksensa.
Kehon alkaessa taistella flunssaa vastaan rasvavarastojen ja lihasten proteiinien käyttö lisääntyy, joten pelkällä mehukeitolla ei flunssaa nujerreta.
Viikon kestävällä flunssajaksolla lihasvoima saattaa heiketä jopa 10 %, lihaskestävyys 15 % ja hengitys- ja verenkiertoelimistön toiminta jopa 25 %. Eli vieläkö kannattaa lähteä rehkimään?? Ei todellakaan.
Eikä siinä vielä kaikki. Sydänlihastulehdus voi vaania nurkan takana jos ei anna keholleen armoa, ja seuraukset saattavat olla jopa kohtalokkaita. Vaikka kuinka söisi ties mitä dropseja purkista, niin mikään niistä ei kuitenkaan korvaa kunnon lepoa.
Ps/ Tiinalle kiitos ihanista villasukista, nyt ovat tarpeen :)
 |
| Näillä kelpaa köllötellä sohvan nurkassa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti