Olen viimeisen parinkymmenen vuoden aikana lukenut yhden sun toisenlaista "self-help" kirjaa paremman elämän, ja paremman minän toivossa. Mene ja tiedä onko niistä ollut apua.
Olen viettänyt enemmän aikaa kirjakaupoissa hyllyjen välissä etsien jotain elämää suurempaa kuin urheiluliikkeissä etsien treenivaatteita, varsinkin aikana jonka vietin Lontoossa. Moni ei todellisuudessa tiedäkään että olen hyvinkin syvällinen pohtija, loppujen lopuksi oikea kirjanörtti, ja yksinäisen tien kulkija, enkä niin sosiaalinen kuin mitä työni kautta minua on oppinut tuntemaan ja tietämään.
Kun kysyin itseltäni miksi? Eli miksi poimin käteeni juuri tämän kirjan, en oikein osannut vastata. Ja mitä pidemmälle sivuja siirryin, sain havaita että vastaukseni oli yhä edelleenkin epätietoinen.
Ei minulla ollut tarve tehdä elämästäni toisenlaista, tai parempaa. Ei minulla ollut tarvetta olla jotain muuta mitä jo olin.
Havaitsin että olen askeleen edempänä muita kirjan lukijoita, sillä olen hyvinkin tyytyväinen elämääni tässä ja nyt.
Minulla on hyvä olla näin. Minun ei tarvitse todistella kenellekään mitään. Olen tasapainossa itseni kanssa. Minulla on kaikkea mitä elämältä voin toivoa.
Minulla on perhe. Uskomattoman upea tytär. Maailman paras ja ihanin mies. Uusi elämä kasvamassa sisälläni. Koti jossa meillä kaikilla on hyvä olla, jossa jokainen viihdymme. Teen työtä, jolla on tarkoitus ja josta nautin suunnattomasti.
Rakkaus. Tasapaino. Hyvinvointi. Kiitollisuus. Tyytyväisyys. Onnellisuus. Nämä ovat kaikki läsnä päivittäin.
Mutta älkää käsittäkö väärin, vaikka asiat ovat hyvin, se ei tarkoita etteikö elämässäni olisi myös huonoja päiviä, surua ja vastoinkäymisiä. Elämän tasapaino löytyykin juuri tästä. Välillä luontokin kaipaa vettä kasvaakseen.
Olen hyväksynyt että elämä on ilon ja surun taistelukenttä ja oikealla asenteella pääsee pitkälle jos ja kun ymmärtää että kumpaakin tarvitaan onnelliseen ja tasapainoiseen elämän taipaleeseen.
Kun katson aikaa taaksepäin, tämä kirja olisi ollut tervetullut luettavaksi elämässäni aiemmin. Silloin kuin etsin paikkaani, etsin elämääni, ja etsin itseäni.
Nyt, tällä hetkellä, olen sinut itseni kanssa enemmän kuin koskaan, tyytyväinen elämääni enemmän kuin koskaan. On suunta. On tarkoitus. Ja mikä parasta. Suunnalla on tarkoitus.
Minun oli tarkoitus poimia tämä kirja luettavaksi havaitakseni kaikki nämä asiat ja ymmärtääkseni kuinka suuren matkan olen matkannut niistä ajoista kun elämä ei ollut niin tasapainossa.
Matka jatkuu. Aina opimme. Aina oivallamme.
Myös nämä ahaa-elämykset olivat tämän kirjan tarkoitus.
Kiitos rakas puolisoni Timo että olet tällä matkalla mukana. <3
-Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti