Elämä on kuin vaatekaappi.

Olen välttänyt äitiysvaatteiden ostoa ihan jo siitä syystä että se on iso rahareikä tähän pieneen aikaan ja toiseksi, olen ajatellut että kyllä minun nyt pitää mahtua ainakin osaan vaatteistani, joita kaapistani löytyy.

Yhdet mammafarkut menin ostamaan kevättalvella ja voin sanoa että kyllä kannatti, ja nyt sitten kesäkelien nostaessa päätään ja viimekesäisten farkkushortsien nappien jäädessä auki, päädyin ostamaan nekin.

"Elämä on kuin vaatekaappi. Aina välillä on hyvä tehdä inventaario vaatekappaleistaan, jotka eivät enää palvele sinua."

Vaatekappaleet ovat kuin asioita, ihmisiä, tapoja toimia, uskomuksia. Jäämme kiinni johonkin vanhaan, josta on hyvin hankala luopua.

Jokaiselta naiselta, miksei mieheltäkin, löytyy varmasti kaapistaan vaatteita, joita katsotaan kaiholla ja muistellaan kuinka ne silloin joskus mahtuivat päälle ja kuinka niissä olikaan niin hyvä olla. Ihan samalla tavalla mietimme vuosien takaisia asioita, muistelemme menneitä ja mietimme haikeana nuoruuttamme.

Elämä muuttaa meitä, kehomme muuttuu, elämäntilanteemme, mielemme ja ajatuksemme muuttuvat, ja jos emme sitä hyväksy, niin meidän on hyvin hankala olla, elää ja kasvaa.

Huomasin itse syyllistyväni juuri tähän, kiinnipitämiseen vanhasta, tässä tapauksessa niinkin pinnallisesta kuin vaatteista, erityisesti lempifarkuistani, jotka vielä mahtuivat minulle ennen raskautta mutta nyt niiden kanssa en päivääkään tuntisi oloani mukavaksi.

Miksi tarraamme niin kiinni menneeseen, että tämä hetki ja tuleva on joskus hankala hyväksyä?

Kun vedin uudet mammashortsini jalkaan, tajusin että olen ollut tyhmä. Olen yrittänyt mahtua samaan muottiin kuin 8 vuotta sitten esikoistani odottaessani. En ostanut yhden yhtä äitiysvaatetta ja käytin silloisia lempifarkkuja läpi raskauden. Vatsani oli pienempi ja olin muutenkin ihan liian hoikassa kunnossa, ilman mitään lihaksia, sillä silloin kestävyyslajien aktiivinen harjoittelu ei antanut mitään mahdollisuutta sen kummemmin lihaskasvulle.

Nyt lähes nelikymppisenä, toista lasta odottaessani, ymmärrän näiden mammashortsien kautta että minun on muutettava ajatusmaailmaani. Minun on hyväksyttävä että keho muuttuu taas tämänkin raskauden aikana ja jälkeen, ja on jo muuttunut hyvinkin radikaalisti lihasmassan hiljalleen hävitessä. Vaikka olen tämän tajunnut, niin en ole välttämättä ollut täysin sinut sen kanssa.

Uskon ja jopa melkein voin vannoa että jokainen raskaanaoleva tuskailee näiden samojen asioiden kanssa mutta eivät vain uskalla sanoa sitä ääneen.

Nyt ylpeänä voin kävellä uudet farkkushortsit jalassa läpi kesän tuntematta mitään epämukavuutta tai ahdistuksen tunnetta. Hyvä ominaisuus näissä uusissa shortseissa on vielä se että ne muokkaantuvat siitä vielä ihan hyvin raskaudenjälkeisiksi shortseiksi, joten ei mennyt rahatkaan hukkaan.

Uskallatko sinä luopua vanhasta saadaksesi tilalle jotain uutta? Ja nyt en puhu enää farkkushortseista vaan elämästä yleensä.

Pohdintaa viikonloppuun!

-Heidi-