Äitiys ja elämä.

Eilen illalla nukahdin tyttäreni viereen. Olin väsynyt ja jopa niin uupunut etten jaksanut edes vetää peittoa päälle.

"Äiti, mä autan sinua ja peittelen sinut," ekaluokan kohta läpi käynyt tyttäreni ilmoittaa.

Kyynel tulee silmään kun mietin kuinka hieno ihminen hänestä on kasvanut. En voisi olla enempää ylpeä.

Lapsemme ovat ihmeitä. He tekevät asioita, joita me aikuiset emme enää niin automaattisesti tee. He osaavat nauttia pienistä asioista kuin nämä asiat olisivat kalleimpia asioita maan päällä. Ja todellisuudessa nämä asiat ovatkin niitä kalleimpia, ja tärkeimpiä.

He osaavat hassutella ja heittäytyä, nauraa ja iloita aidosti ja keksiä mitä oudoimpia juttuja, joita me aikuiset vain jäämme suu auki ihmettelemään.

Tyttäreni luokka oli ollut eilen retkellä Korkeasaaressa. Siellä heidän oli pitänyt kulkea pienissä ryhmissä ja huolehtia toinen toisistaan. Kuinka innoissaan tämä reipas, vielä niin pieni ihmisen alku, tätä retkeä kotona kertoikaan ja näytti kännykällä otettuja kuvia leijonasta, lumitiikerin selästä ja jostain sarvipäisestä sorkkajalasta. Ja vielä, kamerasta löytyi kuva luokkakavereista, jotka olivat kuuluneet hänen ryhmäänsä.

Kuuntelin vieressä nieleskellen kyyneleitä ja jälkeen päin miettien, että mihin nämä kaikki vuodet ovat menneet. Miten kahdeksan vuotta oli voinut kulua niin pian? Ihan äskettäinhän hän oli ollut vasta vauva.

Paljon mahtuu näihin kahdeksaan vuoteen. Ja tuntuu että olen itsekin kasvanut näiden vuosien aikana aikuiseksi, tai ainakin aikuisemmaksi. Äitiys on tuonut vahvuutta ja määrätietoisuutta selvitä tilanteista kuin tilanteista, ja näitä tilanteita on matkanvarrella ollut, avoerosta masennukseen, rintasyöpäepäilystä burnouttiin.

Nyt, uuden elämän kasvaessa sisälläni, voin sanoa että olen valmiimpi uudelleen äidiksi kuin koskaan aiemmin. Menneisyyden kasvukaudet on pystytty kääntämään voitoiksi, ilman katkeruutta ja mielipahaa. Onnellisuus on vallannut tunteet ja kiitollisuus on läsnä pienissäkin asioissa, joka ikinen päivä.

Ihmisen on käytävä läpi elämässä menetyksiä, arvomaailman ravisteluja, kohdattava terveyden kannalta vakaviakin asioita silmästä silmään ja opittava nöyräksi asioiden edessä, joihin ei voi vaikuttaa. Mutta niihin joihin pystymme vaikuttamaan, niin tehkäämme niiden kautta elämästä positiivisempaa, nautinnollisempaa ja ikimuistoisempaa. Meillä on vain tämä elämä, olkaamme kiitollisia siitä!

7 asiaa, joita emme voi rahalla ostaa:

Onnellinen perhe

Aito rakkaus

Intohimo

Aika

Tieto

Kunnioitus

Sisäinen rauha

Jos sinulla on edes joitain näistä, muista olla kiitollinen. Jos sinulla on nämä kaikki, muistathan olla enemmän kuin kiitollinen. <3

-Heidi-