Ei niinkään se juoksu mutta ne esteet tekivät koko jutusta sen miksi menisin rämpimään mudassa ja pulikoimaan haisevassa joessa vielä ensi vuonnakin.
Jollain tavalla myös ajastusmaailmani on rakentunut juuri tällä tavalla. Hyvin harvoin heittäydyn sinne missä aita on matalin tai pysyn mukavuusalueella. Etsin aina mahdottoman tehtävän jonka otan itselleni haasteeksi tehdä siitä mahdollisen.
Uskon että elämä on juuri tätä. Esteiden yli hyppimistä, kiipeämistä tai läpimenemistä. Välillä on ylämäkeä, jyrkkääkin, välillä taas alamäkeä. Jokainen este matkanvarrellamme antaa meille kokemuksen, opettaa meille kuinka selvitä asioista ja kuinka vahvoja itseasiassa olemmekaan. Välillä tulee kolhuja ja naarmuja, tuntuu pahalta mutta silti jatkamme matkaa tietäen ettei tämä kestä ikuisuuksia.
 |
| Peppi-letit odottamaan ensi vuotta. |
 |
| Yksi läpyskä taas kokoelmiin ja kokemuksiin. |
 |
| Likapyykkiä. |
Nyt rentoa ja aurinkoista sunnuntaita.
Heidi xx
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti