ExtremeRun 2013

ExtremeRunin jälkeinen aamu. Paikat aivan mustelmilla. Polvi hiukan hellänä. Kello vasta seitsemän mutta mieletön nälkä pakotti heräämään.
Eilinen juoksukokemus oli kyllä vertaansa vailla. Sää kohdillaan +16 mikä teki hyvän olon juosta ilman että olisi ollut tuskasen kuuma tai palellut jäätävässä kylmyydessä.
Vantaan Hakunilassa juostiin siis eilen 18.5. ExtremeRun -juoksukilpailu joka poikkeaa normeista siinä että maasto on kaikkea muuta kuin tasainen. On mäkiä, tappavan jyrkkiä sellaisia, vesiesteitä esim. joen ylitystä ja siellä kävelyä siltojen alta, ryömimistä mudassa, kiipeämistä kallioita ylös ja hyppimistä erilaisten esteiden yli. Erityisesti heinäpaalien ja betonimuurien yli kiipeämiset sekä autojen päällä hyppimiset olivat huisin hauskoja saatikka puhumattakaan kiipeämisestä isoja rautaportaita ylös (askelmat noin metrin korkuisia) ja niiltä alastulemiset. Oli myös lumivalleja ja köysiverkkoja sekä autonrenkasvuori. Siis kaikkea mahdollista. Esteet tekivätkin koko matkasta mielekkään joten jo pelkästään niitä olisin voinut lähteä ylittämään.
Ennen lähtölaukausta pystyi aistimaan innokkaan ja odottavan tunnelman. Olin itsekin niin fiiliksissä etten malttanut pysyä paikoillaan.

Pepin porkkanaenergian puremana.

Mikä hauskinta, paikalle oli pukeutunut suurinosa osallistujista erilaisiin teemoihin tai jopa naamiaisasuihin. Oli smurffeja, supermaneja, batmaneita, banaaneita, jokereita, kanoja, pupuja yms.
Meidän tiimillä jyräsi FRESSI - jokainen meistä edusti tavalla tai toisella duunipaikkaamme.

Lähtöfiiliksissä kera Amandan.

Ready to go - lenkkarit yhä puhtaina.

Minun "all time favourite heroine" Peppi Pitkätossu oli päässyt omaksi teema-asukseni väännettävine letteineen ja pisamineen. Niin siistiä!!! Oli hauskaa kuulla matkanvarrelta huutoja "Go Peppi" tai lasten kommentteja "tuolla menee Peppi".
16 kilometriä eli kaksi kierrosta oli oma tavoitteeni ja sen teinkin vaikka koville otti.
Alku lähti todella hyvin liikkeelle. Ja ensimmäinen kierroskin kokonaisuudessaan tuntui menevän hyvin. Joen ylitykset piristivät matkanvarrella ja lenkkarit saivat puhdistavan huuhtelun toistamiseeen mudasta kun jouduimme kahlaamaan toisessa joen ylitys- ja siltojen alituspaikassa.

No ei tän pitänytkään olla niin vakavaa, Riina ja Heini.

Lähtötunnelmia.

Pikkuhiljaa oma tiimimme alkoi hajota, tyypilliseen tapaan, osa lähti edellä omille teilleen, osa jäi taakse. Osa jatkoi kaksi kierrosta eli sen täydet 16 kilometriä ja osa jätti yhteen kierrokseen eli 8 kilometriin.

Team Fressi - vasemmalta Amanda, Jori, Riina, Heidi, Maija, Jarna, Heini, Tanja ja Oskar.

Jos olisin taas ollut järkevä niin minunkin olisi pitänyt ehkä jättää se toinen kierros juoksematta meinaan ensimmäisen kierroksen lopussa pamautin polveni rautatankoon ja jalasta lähti hetkeksi tunto. Siinä mietin että mitä teen kun jouduin jäämään odottelemaan että jalka olisi taas toimintakykyinen. No hitsi, se joka minut tuntee niin tietää etten sitä toista kierrosta olisi voinut jättää väliin joten sille lähdettiin ja maaliin tultiin, jalka pahemman kerran krampaten - eli sitä tyypillistä spurttia yli maaliviivan en tässä kisassa voinut tehdä. Damn!!
Yltä päältä mudassa ja vaahdossa mutta onnellisesti maaliviivan yli tulleena mietin "sitä ei taaskaan annettu periksi".

Rakkaat lenkkarini tulivat tien päähän - hyvästit!

Mutaisena mutta maalissa kera Heinin.
Kiitos Team Fressi - kiitos Amanda, Jori, Oskar, Heini, Riina, Tanja ja Maija, sekä kiitos Jarnalle (joka nilkkavamman takia joutui jättää juoksut väliin) huoltojuokkotoiminnasta. Tämä porukka teki aivan mahtavan työn!!!

Go Fressi!!

Ensi vuonna uudelleen - eikö?

Extreme-terkuin,

Heidi the Peppi

Näin puhtain taminein kukaan ei selvinnyt maaliin saakka.