Loppuja ja alkuja.

Elämä on täynnä alkuja ja loppuja. Kun jokin päättyy niin on aivan luonnollista että jokin vuorostaan taas alkaa. Elämämme jaksottuu jo ajantajunkin suhteen tiettyihin sykleihin. On huomista. On ensi viikkoa. On ensi vuotta. Suunnittelemme ja teemme tarvittavat merkinnät tulevaisuudelle varmistaaksemme tehokuuden ja asioiden tapahtumisen mahdollisimman ajallaan.
Vuodenvaihde merkitsee meille monille joidenkin asioiden päättymistä. Vuodenvaihdetta pidetään hyvin usein uutena mahdollisuutena aloittaa uusi parempi elämä, luoda terveellisempi ja parempikuntoisempi minä ja valloittaa maailma edellistä vuotta mahtavammalla tavalla. Vanha vuosi on helppo jättää taakseen suruineen ja murheineen. Vuodenvaihde on jo rituaalisestikin oiva tilaisuus tehdä täyskäännös sille elämälle, joka ei ehkä tuota toivottua tulosta ja anna vastakaikua haaveilleen.
Mietin vuotta 2012, ja sitä mitä se on tuonut tullessaan ja vienyt mennessään. En ole enää vuosiin jaksanut tehdä kliseisiä "uudenvuodenlupauksia" vaan enemmänkin olen miettinyt sitä mitä edellisestä vuodesta on opittu ja mitkä asiat voisi seuraavana vuonna tehdä paremmin.
Muistan vuosi sitten sanoneeni itselleni että vuonna 2012 tulen tekemään joka päivä jotain sellaista, jota en ole koskaan aikaisemmin tehnyt. Tämä on pitänyt aika pitkälle paikkaansa, sillä olen pienillä asioilla saanut paljon uutta aikaan. Ne pienet asiat ovat olleet niitä pieniä muutoksia, joita olen ujuttanut arkeen vaivihkaa.
Mutta parantamisen varaa on. Paljonkin. Syksy oli stressaavaa aikaa. Kesästä puhumattakaan. Kamppailin lähes koko kesän epätietoisuudessa terveydentilani suhteen mutta onneksi asiat kääntyivät parhain päin ja selvisin säikähdyksellä. Moiset kokemukset opettavat ja kasvattavat, sekä pudottavat jalat maahan laittaen väkisinkin tajuamaan että mikään ei ole itsestäänselvyys. Ei ainakaan terveys. Vaikka kuinka eläisi terveellisen mallikkaasti, niin silti se ei aina ole tae siitä etteikö jokin vakava sairaus voisi iskeä.
Syksy meni liian stressin kahleissa. Tästä saan syyttää itseäni, sillä olisin voinut hiukan höllätä nyörejä ja antaa itselleni pidempää siimaa. Mutta tästä taas oppineena tein joulun alla itselleni selväksi ettei näin voi jatkua. Minun on opittava minimoimaan stressi, opittava suhtautumaan asioihin ei-niin-liian-vakavasti ja otettava enemmän aikaa itselleni ja rentoutumiseen.
Eläminen hetkessä on nykypäivänä jo lähes mahdotonta. Joudumme väkisinkin organisoimaan seuraavaa päivää, miettimään aikatauluja, milloin lapset haetaan päivähoidosta ja milloin itse pääsee vaikka lenkille. Elämme maailmassa, jossa ennakointi ja suunnitelmallisuus on lähes pakonsanelemaa. Loppukädessä se jopa palkitsee ja tekee elämästämme himpunverran helpompaakin.
Liika stressaaminen ja murehtiminen tulevasta on kuitenkin oma valinta, johon voimme jokainen vaikuttaa. On täysin turhaa yrittää olla yli-ihminen, joka jaksaa ja ottaa kaikki asiat hoitaakseen.
Turha pilata päivää murehtimalla seuraavan päivän tai viikon asioita, aivan täysin energian tuhlausta, sillä asioilla on aina tapana järjestyä joka tapauksessa.
Eli näin vuoden 2013 vuoden kynnyksellä en tee lupauksia vaan päätöksiä. Tai itseasiassa nämä päätökset ovat tehty jo ajat sitten.
Jokainen päivä on uusi mahdollisuus, turhaa siis odottaa vuotta vaihtuvaksi jotta voi tehdä muutoksen asioissa, jotka eivät enää ole hyväksi havaittuja.

Olkoon tuleva vuosi jokaiselle täynnä uusia eteenpäinvieviä haasteita, mahdollisuuksia kasvaa ihmisenä ja tehdä mahdottomasta mahdollista. Rakkautta, iloa ja positiivista energiaa!

-Heidi-