Suunnitelmat sotkettuna. Järjenjuoksu katkaistuna, äiti silti toimii. Sydämellä. Se valvoo yötäpäivää lapsensa vierellä. Kuskaa ruokaa sänkyyn. Kylmää käärettä. Silittää ja paijaa. Pesee pyykkiä ja vaihtaa likaiset lakanat hetkessä puhtaisiin. Äiti heittää itsensä hetkeksi syrjään ja tekee sen mikä on lapselleen parasta. Oman jaksamisen kustannuksellakin.
Näillä fiiliksillä mentiin viikonloppu perjantai-illasta alkaen. Kaksi unetonta yötä ja kaksi haasteellista päivää. Yritä nyt siinä vielä skarpata.
Edellisessä elämässä olisin saattanut stressaantua että "apua, treenit ovat jääneet liian monelta päivältä väliin" tai että "apua, koti on kuin hävityksenkauhistus enkä ole ehtinyt imuroimaan" mutta en enää. Olen näemmä kasvanut taas ihmisenä ja oppinut jotain priorisoimisesta ja voimavarojen jakamisesta.
Eilen illalla mietin sohvalla maatessani ja tuijottaessani telkusta jotain hömppäleffaa että kuinka loppujen lopuksi tyttäreni jos joku on opettanut minulle ja kasvattanut minua enemmän kuin kukaan muu tässä maailmassa.
Olen oppinut vieläkin enemmän olemaan armollinen itselleni ja ottamaan ehkä himpun verran kevyemmin asiat kuin ennen.
Olen oppinut nauramaan itselleni ja virheilleni, ja jopa myöntämään ne aika nopeastikin - lapsi osaa kyllä kertoa epäkohdat eikä siinä selittelyt auta.
Olen oppinut varautumaan äkkinäisiin suunnitelmien muutoksiin ja tekemään entistäkin nopeammin ratkaisut seuraavasta toimintamallista.
Vaikka pinnani ei aina pidä - ja siihen tarvitsen yhä koulutusta - niin silti koen silmieni avautuneen monille kasvunkohdille.
Huonosti nukutuilla öillä kehokaan ei ole valmis vastaanottamaan fyysistä rääkkiä. Väsyneenä kunto ei kehity eikä myöskään lihaskudos reagoi toivotulla tavalla. Loukkaantumiset ja kudosvauriot ovat uhkana, eikä väsyneenä mikään treeni juuri tuota sen kummemmin mielihyvääkään.
Unohda siis räkäposkellatreenit ja ylipitkät juoksulenkit ja panosta mieluummin kehoa ja mieltä huoltaviin asioihin kuten lepoon ja rentoutumiseen sekä rauhoittumiseen.
Kehoa on hyvä kuunnella ja varsinkin väsyneenä, stressaantuneena tai flunssan kourissa.
Ole armollinen itsellesi - ylisuorittamisella ei ole kovin kauaskantoisia vaikutuksia!
Mukavaa alkavaa viikkoa!
-H-
Olipa ihana lukea tuota tekstiä, vaikka vähän se nostikin kyyneltä silmäkulmaan. Tuo on vaan niin totta. Silloin kun luulet, että kaikki voimavarat on jo käytetty niin lapsensa eteen jaksaa vielä tehdä mitä vaan.
VastaaPoistaOikein hyvää ja rentouttavaa joulun aikaa teidän perheelle.
T:Johanna