Tehotreeni intervalleilla.

Minun maksimi oma aika jäi tänään 45 minuuttiin. Miten itse hyödyntäisit tämän minuuttimäärän jos siihen pitäisi sisällyttää äärimmäinen hikoilu ja hengästyminen, hapotus lihaksissa ja vielä suihku sekä täys tällinki lopussa?
No, se onnistui minulta tänään näin.

5 min hölkkää juoksumatolla
1 min heilautuksia 12 kg:n kahvakuulalla
2 min juoksua juoksumatolla nopeus 11km/h
1 min tasajalkahyppyjä 8kg:n kahvakuula sylissä
2 min juoksua juoksumatolla nopeus 11,5km/h
1 min tasajalkahyppyjä 8kg:n kahvakuula sylissä
2 min juoksua juoksumatolla nopeus 12km/h
1 min punnerruksia polvet maassa
2 min juoksua juoksumatolla nopeus 11km/h
1 min linkkareita vatsalihaksiin 6kg:n kahvakuula käsissä
2 min juoksua juoksumatolla nopeus 10km/h
30 sek punnerruksia ja 30 sek linkkareita
5 min juoksua 10km/h

Se oli se melkein puolituntia, jokainen minuutti tehokäytössä, sitten suihku ja olin valmis. Ja voi että kuulkaas teki terää! Suosittelen :)

Tavoitehakuisuutta.

"If you don't know where you are going, it's possible that you end up being somewhere else."

Airotta soutaminen tuskin vie meitä ketään rannalle, jota tavoittelemme. Tuulen suunta hyvin harvassa tapauksessa sopii niin hyvin kohdilleen, että vene lipuu juuri oikeaan satamaan. On siis parasta tehdä suunnitelma mahdollisia virtauksia ajatellen, piirtää kartta ja siepata airot käsiin.
Tänään otin itselleni aikaa kesken päivän ja lähdin heiluttelemaan kahvakuulaa ryhmäliikuntatunnille. Tästä on tullut jo perusmaanantainen rutiini ja kylläpä tekee hyvää.
Nykyään en omaa enää vakituista kahvakuulatuntia ihan tarkoituksella, säilyypähän mielenkiinto paremmin kuulan heilutteluun omalla ajalla.
Olen miettinyt viime aikoina, taas jälleen kerran, paljon asioita, jotka minua liikuttavat, motivoivat ja saavat ylittämään mukavuusalueen aina vaan uudelleen ja uudelleen.
En tavoittele mitään tiettyä lihasryhmän muokkausta (paitsi kauniita ja kiinteitä pakaralihaksia!!!) vaan tavoittelen kokonaisuutta. Rautaista lihasvoimaa ja -kestävyyttä, ja sitä että saan vielä tässäkin iässä sanoa itselleni olevani paremmassa kunnossa kuin koskaan.
Olen panostanut viime aikoina paljon lihaskuntoon mutta juokseminen on jäänyt vähemmälle. Taannoisen maratonin jälkeen kärsin yhä ajoittain lonkka- ja reisikivuista. Nämä eivät ole kuitenkaan syitä vähäiselle juoksuharjoittelulle vaan suurin syy on tavoitteen uupuminen.
Taidan kuitenkin loppupelissä olla se ihminen, joka motivoituu kaikista parhaiten haasteista, oli se sitten maraton tai mikä tahansa muu syy. Huvin ja nautinnon vuoksi voi juosta jonkin aikaa, mutta pidemmän päälle "airoton olo" alkaa tökkiä. Nyt siis mietin seuraavaan juoksutapahtumaan osallistumista kevättä ajatellen - kuntouttaen oikean jalkani siihen mennessä.
Liikunta on minulle sydämen asia. Se on asia, joka tuottaa minulle valtavasti mielihyvää. Se pitää minut hyvällä tuulella, energisenä, nälkäisenä ja tavoitehakuisena. Joka ikinen hikipisara, joka ikinen irvistys, joka ikinen lihaskipu - kaikki ovat sen arvoisia.

Mikä on sinun motiivisi liikkua?

Elämän palapeli.

Viime aikoina viikonloput ovat olleet minulle luovuuden lähteitä. Jo useampana sunnuntaiaamuna olen saanut aivan yhtäkkiä loistavan idean, jonka toteuttamisprosessin olen laittanut siltä seisomalta käyntiin.
Viimeisin tuli viikko sitten sunnuntaina, hampaita harjatessani. Tänään, viikko jälkeen päin, sain vahvistuksen sen toteutuksesta. Kylpyhuoneemme taitaa olla oikea ideapaja.
Elämä on kuin suuri palapeli. Paloja löytyy sieltä täältä, sikin sokin. Joillakin paloilla on ratkaiseva merkitys kokonaiskuvan kannalta, jotkut palat luovat siltoja eteenpäin ja vahvistavat jo olemassa olevia kokonaisuuksia.
Joskus tuntuu että jokin pala on hukassa liian kauan aikaa estäen ratkaisua tai prosessin etenemistä. Tai joskus sitä yrittää väärää palaa väkisin väärään paikkaan.
Elämä on todellakin kuin suuri palapeli, joka toimii juuri näin.
Pala palalta luomme kokonaiskuvaa elämästämme, ja pala palalta eheytämme sitä entisestään.

Uskalla etsiä, mutta vielä enemmän, uskalla löytää ja hypätä täysillä mukaan.

Ihanaa sunnuntai-iltaa ja energistä alkavaa viikkoa <3

Vatsalla on väliä!

Joku viisas kertoi minulle joskus yksinkertaisen totuuden:
"Your run is as strong as your core muscles."
Eli jokainen juoksusi on yhtä vahva kuin keskivartalon lihaksesikin.
Tätä olen miettinyt monesti ja tullut siihen tulokseen, että se pitää täysin paikkaansa.
Tätä mietin myös tarkkaan juostessani pari kuukautta takaperin 42,195 kilometrin matkaa.
Vedoten taustaani selkärangan skolioosista ja välilevynpullistumasta, olen siis kärsinyt paljon selkäongelmista vuosien varrella. Ne ovat myös monesti olleet esteenä juoksuharjoittelulle. Nyt voin kuitenkin ensi kertaa todeta, että hyvä tuki keskivartalosta oli varmasti yksi syy muiden joukossa, että pääsin maaliin saakka vaikka toinen jalka sanoi lähes täysin sopimuksen irti yhteistyöstä. Ryhti säilyi hyvänä, hartiaseutu rentona, lantio suht oikeassa asennossa polviongelmista huolimatta ja hengitys kulki helposti loppuun saakka. Kiitos keskivartalon tukilihaksille, kiitos pilatekselle ja kahvakuulalle!!
Ensimmäistä kertaa voin myös todeta, että jopa vatsalihakseni olivat kipeät tunteja kestävän juoksun jälkeen. How great is that!!

Tänään taas fiilistelin juoksulenkillä. Lähdin kuin päätön kana juoksemaan johonkin suuntaan ilman mitään sen tarkempaa suunnitelmaa. Vain tunnustellen miltä juoksu tuntui. Vauhti oli sen verran luja, että yllätyin itsekin kuinka nopeaan taittui 8 km. Aamun kirpeä ilma tuntui jokaisella hengenvedolla ja täytyy sanoa, että vaikka melkein säällä kuin säällä ampaisen juoksemaan, niin silti kaipaan kesän lämpimiä ja valoisia aamulenkkejä, lintujen laulua ja luonnon vihreyttä. Oih voih...
Mutta näillä mennään ja otetaan irti kaikki syyssäästäkin.

"If you are waiting for perfect conditions, you will get nowhere."

Ihanaa viikonloppua jokaiselle joka vetää lenkkitossunsa jalkaan, ja myös heille jotka siitä haaveilevat!

Pysähdy. Kuuntele. Rentoudu.

Minä osaan sen! Osaan kuunnella. Osaan aistia ja tuntea. Osaan lukea omaa kehoani.
Mieli olisi tehnyt, kovastikin, vetää keskiviikkoon treeni - hikoilla oikein kunnolla, puskea lihakset äärirajoille ja herätellä uusia ahaa-elämyksiä, mutta jätin väliin.
Järki käski viettää lepopäivä, kehon viestit kertoivat samaa.
Ja minä osasin olla armollinen.
Väsyneellä keholla, väsyneillä lihaksilla ja mielellä ei kannata muuta kuin antaa itselle mahdollisuus levätä.
Ylikuormittuneilla lihaksilla ei saada juuri mitään hyvää aikaan, joten lepo on ainoa tapa palauttaa keho normaaliin energiatasoon ja kunto taas nousuun.
Lihashermotus vaatii lepoa kehittyäkseen, koko keho vaatii riittävää palautumista rankan treeniputken jälkeen.
Tämä lepopäivä viikon keskellä palkitsi itsensä torstaina, jolloin spinning-pyörän vastukset saivat kyytiä ja core-lihakset maksimoitiin ABS-tunnilla äärimmilleen yksinkertaisilla mutta tehokkailla liikkeillä tasapainotyynyllä.
Se on se torstai, aina kahdeksan jälkeen illalla kotiin laahustaessani, kassi täynnä hikisiä vaatteita, tunnen itseni voittajaksi. Viikko toisensa jälkeen!

Tästä alkaa minun viikonloppuni - tyhjentävästi rentoutuen! Nautin jokaisesta aikatauluttomasta minuutista ja pysäytän oman oravanpyöräni hetkeksi.

"Kuuntele kehoasi sillä sekin kuuntelee sinua."

Ylöspäin.

Viikonloppu meni taas pohdiskellessa syvällisiä. Niin tyypillistä minua.
Maanantaiaamu tuntui tuskalliselta. Sekin niin tyypillistä minua.
Mutta kas kummaa mitä tapahtuikaan kun sain pilatekset hengiteltyä ja kahvakuulat heiluteltua, olin kuin uusi ihminen. Olo oli vaan niin mahtava että mikään ei saanut murrettua fiilistä huonompaan suuntaan. Kevyehkössä endorfiinipöhnässä mentiin loppupäivä, samoin iltakin.
Elämä on yhtä kipuamista ylöspäin. Välillä nousemme jyrkännettä niin rajusti että jokainen askel eteenpäin on tuskan takana. Joskus taas tuntuu että askeleet vain lentävät porras portaalta kohti taivasta ilman sen suurempia ponnisteluja.
Oli niin tai näin, jokainen askel on kipuamisen arvoinen.

Syksy on sittenkin kaunista. Nautinnollista.

Muutosrintamalla.

Olen kuin kuka tahansa tavallisesta taatelintallaajasta, joka aika ajoin menettää motivaationsa ja kiinnostuksensa liikuntaan.
Poikkean kuitenkin normeista siinä etten jää missään nimessä "tuleen makaamaan". Lähden helposti heti miettimään ja etsimään uusia tapoja löytää motivaatiota ja kehittää omaa fyysistä kuntoa treenin alkaessa tökkiä. Olen aina liikkunut ja tulen aina liikkumaan ja siksi minulle on tärkeää että saan pidettyä itseni inspiroituna ja motivoituna, sekä jatkuvan kehityssuunnan ylöspäin.
Viime aikoina omat treenit ovat jääneet pikapyrähdyksiin salilla työpäivän lomassa mutta se alkaa jo tylsistyttää. Mieli ja keho kaipaavat vaihtelua, jotain uutta tai vanhan uudelleen aktivointia, herättelyä.
Power Plate on minulle entuudestaan tuttu laite. Olen käyttänyt sitä kireiden lihasten rentouttamiseen ja venyttelyyn, staattisiin pitoihin niin ala- kuin yläraajoihin mutta perjantaina pääsin työni puolesta uppoamaan siihen vielä hiukan syvemmälle niin että siitä avautuikin aivan uusi maailma.
Siis aivan mahtavaa!!!

Lauantaina tunsin kuinka lihakset eivät olleet aivan normaalilla tavalla kipeät vaan tuntuivat syvällä lihassoluissa saakka, kokonaisvaltaisesti - hiukan samalla tavalla kuin tehokas CrossCore- tai TRX-treeni.

Vanhojen asioiden uudelleen aktivoimisesta puheenollen, lauantai-päivänä päätin pulahtaa altaaseen. Repäisin sen 1000m ja täytyy kyllä nolona myöntää, että koville otti entisenä uimarina ja vesipalloilijana. Edellisestä kauhomisesta on aikaa todellakin vuosia.
Mutta mahtavaa oli. Ja mikä jälkiolotila!!! Kloorin tuoksu iholla ja raukeus. Tätä täytyy saada taas lisää :) Ja pian!

On viriteltävä taas evät käyttöön.