Minun piti siivota. Siivota oikein kunnolla.
Minun piti pestä pyykkiä. Lakanat ja kaikki.
Minun piti hoitaa takapihan auringon paahtamaa puutarhaa. Kerätä kuivuneet pois ja helliä vielä elossaolevaa.
Minun piti järjestellä tavaroita ja löytää fiksut paikat niitä kaipaaville tilpehööreille.
Minun piti leipoa marjapiirakkaa, jotta pakastimeen olisi tullut edes yksi tyhjä kolo loppukesän sadonkorjuulle.
Minun piti järjestellä vaatekaappeja ja karsia turhat pois.
Minun piti reippaasti lähteä kauppaan, ehkä jopa juoksulenkin kautta, ja tehdä perheelleni ruokaa.
Minun piti tehdä paljon asioita mutta päädyinkin sohvalle vain ajattelemaan. En niinkään ajattelemaan asioita mitä piti tehdä vaan elämän hullunkurisuutta yleensä.
Reilun puolen vuoden blogihiljaisuuden jälkeen ajatukseni alkavat taas heräillä. Olen ollut "luovalla tauolla" pohtien, pähkäillen, ja sulatellen ideoitani ja ahaa-elämyksiäni, jotta niitä voi taas pieninä annoksina "oksentaa" ulos. Ja nyt on sen aika.
Pelko ja Uskallus
Elämä on ottanut suunnan yhteen sun toiseen. Muutosten tuulet ovat puhaltaneet hurjaa vauhtia ja niiden mukana ollaan menty ja lujaa. Hyvinkin mielellään.
Minkä tämä matka onkaan opettanut, on se että aito ihminen on onnellisuuden perusta. Tunteille on annettava tilaa ja niitä on uskallettava kohdata. Oli ne sitten negatiivisia tai positiivisia. Pelko ajaa meidät monesti paikkaan jossa emme halua olla.
Pelko on myös este kaikelle sille mitä sielun syvimmissä syövereissä oikeasti haluamme tehdä.
Jos tietäisit varmasti ettet voisi epäonnistua niin miten se muuttaisi toimintaasi? Heittäytyisitkö?
Luultavammin.
Mutta miksi et tekisi sitä pienellä epävarmuudellakin? Mikään kun ei elämässä ole varmaa. Otat tiedostamatta riskin jo siinä kun astut aamulla ovesta ulos etkä tiedä varmaksi mitä päivä tuo tullessaan.
Elämme oikeasti jatkuvasti riskirajoilla ja se on osa elämää. Miksi et siis myös uskaltaisi ottaa tietoisia riskejä jos ne asiat ovat niitä todellisia asioita joita elämässäsi haluat tehdä ja toteuttaa?
Läsnäololauantai - LOL :)
Läsnäolon tärkeyden olen oivaltanut viime aikoina vahvasti. Vain olemalla läsnä voi luoda kanssaihmiseen väylän, jonka luominen toisissa olosuhteissa on lähes mahdotonta. Oli sitten kyse puolisosta, lapsista, ystävistä, asiakkaista tai ohikulkevista ihmisistä, läsnäoleva kuunteleminen on kaiken perusta. Jokainen meistä ansaitsee tulla kuulluksi ja sitä kautta myös huomioiduksi ja ymmärretyksi.
Unohda siis somen sorkinta hetkeksi ja keskity kanssaihmisiisi. Elämä on tässä ja nyt, monesti suoraan edessäsi, eikä jossain muualla.
Ole siis läsnä tänä lauantaina.
Huomioi lapsesi. Kuuntele. Leiki ja vietä aikaa heidän kanssaan.
Huomioi puolisosi. Halaa. Kosketa. Keskustele. Aiheella ei väliä kunhan juttu luistaa. Vietä yhteistä laatuaikaa <3
Huomioi ystäväsi. Kysy ja kuuntele mitä heille kuuluu. Oikeasti. Aina ei tarvitse heti lähteä kertomaan mitä itselle kuuluu sillä senhän itse jo tiedät :)
Tartu hetkeen - carpe diem!
...ja nyt olisi aika siivouksen ja kaupassa käynnin ennen perheen paluuta kotiin.
Viikonloppuja!
- Heidi -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti