Elämän reppu.

Muistan lapsuudestani kuinka äitini otti joka vuosi ensimmäisenä koulupäivänä veljestäni ja minusta valokuvan uusissa kouluvaatteissa koulureppu selässä. Jossain vaiheessa aloimme kieltäytyä kuvauksista sen tuntuessa tyhmältä ja lapselliselta.
Nyt itse äitinä syyllistyin kesälomien jälkeen samaan. Pyysin kuusivuotiasta eskarin aloittavaa tytärtäni poseeraamaan samaan tapaan kuin itse jouduin lapsena.

Mitä sinun repussasi on?

Kyynel silmässä istuin tänä aamuna tyttäreni kanssa metrossa katsellen pieniä reppuselkäisiä ekaluokkalaisia. Heidän ylisuuret reppunsa ammottivat selässä vielä tyhjyyttä odottaen sitä kaikkea tietoa, taitoa, kykyä ja oppia, jota koulu heille tarjoaisi seuraavien yhdeksän pakollisen oppivuoden ajan.
Vaikka koulu ja opettajat ottavat vastuun monista asioista, niin silti suurimmat ja tärkeimmät eväät lastemme reppuun laitamme me vanhemmat.
Kun tutkailet itse omaa reppuasi, sitä jota olet kantanut ekaluokasta lähtien, niin mitä löydät sieltä?Millaisia eväitä sinun reppuusi pakattiin ja minkälaisia kotiläksyjä matkanvarrella olet saanut?

Vanhempien vastuu

Elämä on kuin koulureppu. Keräämme sinne tietoa, jota kannamme mukanamme. Teemme läksyjä siellä olevista tehtävistä, jotta oppisimme tarvittavat asiat elämää varten. Kun lasti käy liian raskaaksi, on hyvä pysähtyä keventämään taakkaa, jotta matka sujuisi taas helpommin.
Jotta lapsemme reppu ei kävisi liian työlääksi kantaa, meillä vanhemmilla on vastuu pakata mukaan rakkautta, huolenpitoa, välittämistä, riittäviä rajoja, turvaa, oikeaa ravintoa, riittävästi lepoa ja ennen kaikkea, läsnäoloa.
Tämä pieni koululainen oppii meiltä kaiken, ei niinkään sitä mitä sanomme, vaan sen miten toimimme ja mitä teemme.

Turvallista koulutietä kaikille koululaisille - olkoon reppunne täynnä eväitä, jotka kantavat pitkälle!

- Heidi -