Vaikka sadetta pidellessä meni lähes koko viikko, niin silti jokainen hetki tuntui lomalta, poissa kotoa ja kaukana arjesta.
Loma on lomaa, kun ajantajun saa unohtaa täysin.
Loma on lomaa, kun aamulla ei tarvitse juuri muuta kuin kääntää kylkeä ja jäädä sänkyyn vielä hetkeksi.
Loma on lomaa, kun saa tehdä hullunkurisia asioita, kuten esim. räpsiä 2000 kuvaa kameraan tai vetää vanha märkäpuku päälle ja lähteä uimaan toiselle puolelle järveä.
Viimeksi mainittu jäi mieleen konkreettisesti sillä se oli päivän päätteeksi uskomaton kokemus.
Tarina kuuluu näin...
Isäni on entinen urheilusukeltaja, joka teki harrastuksestaan osittain osan ammattiaankin. Muistan lapsuudestani hyvinkin selvästi sukelluspullot ja silloiset paksut neopreeni-puvut. Liekkö siinä syy miksi vesi elementtinä on minulle niin tärkeä, sillä lapsuusmuistot konkretisoituvat hyvinkin pitkälti veden äärelle.
Sittemmin olen itsekin sukeltanut ja uinnut aktiivisesti, ollut paljon veden kanssa tekemisissä eri tavoin.
Löysin vanhempieni mökin uumenista vanhan, jo polvista lähes puhkikuluneen märkäpuvun 80-luvun alkuajoilta.
Muistan samat puvut Cousteaun sarjoista, joita seurasin lapsena nenä kiinni ruudussa.
Jos voisin valita vielä kertaalleen ammattini uudelleen, niin olisin meribiologi tai meriarkeologi. Ehdottomasti.
Tyttäreni oli laittanut pikkulaivan järvelle seilaamaan ja laiva oli eksyksissä jossain päin kaislikkoa. Mitä ei äiti tyttärensä vuoksi tekisi - pukisi päälleen ikivanhaa makkarankuorta välttääkseen kaislikossa asuvat ällötykset ja hakisi laivan.
Uintireissusta tulikin pidempi. Vesi tuntui taivaalliselta. Kun puvun ja ihon väliin päässyt viileähkö vesi alkoi lämmetä, niin päätin kahmaista isommankin siivun järvestä. Olin niin kaivannut tätä, uimista, vettä ja päämäärätöntä matkaa. Sade ei haitannut kauhomistani vaan teki siitä juuri riittävän extremeä että kelpasi myös minulle. Yksi parhaimmista kesälomakokemuksista niiden muiden hienojen asioiden joukkoon.
Mahtavaa!!
-Heidi-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti