Aamuihmisyys.

Rakastan aamuja. Erityisesti niitä aamuja kun herätyskello ei soi tuskaisen aikasin. Tai ei ollenkaan. Ja niitä aamuja kun ei ole hengenhätä mihinkään. Aamuissa piilee potentiaalia kaikkeen mahdolliseen. Jokainen aamu on aina jonkin uuden alku, uusi mahdollisuus tehdä jotain uutta, parempaa kuin edellisenä päivänä, aloittaa kuin puhtaalta pöydältä.
Tänä aamuna lojuin pitkään sängyssä. Katsoin kaihtimien välistä kirkastuvaa taivasta ja mietin kuinka mahtavaa tämä elämä onkaan. Kuinka paljon kauneutta se pitää sisällään, ja kuinka paljosta jäämme paitsi jos emme välillä pysädy, tekemään ei-mitään, olemaan vain hetken hiljaa.
Moni pelkää tätä tilaa, moni pelkää olla yksin hiljaa, omien ajatusten kanssa. Mutta se jos jokin on kasvattavinta mitä itselleen voi suoda, kohdata omat pelkonsa, tunteensa ja ajatuksensa.
Tämä aamu on mahdollisuutesi. Nauttia juuri tästä hetkestä. Avata silmäsi edessä olevalle maailmalle ja mahdollisuuksille.
Nauti aamukahvisi auringossa ja heittäydy elämällä, ilman estoja, ilman pelkoa.

Ihanaa päivää!

-Heidi-