Jokainen varmasti tietää olotilan kun jokin asia painaa mieltä, huolestuttaa, pelottaa ja arveluttaa, ehkä jopa tekee surulliseksi ja vetää maanrakoon. Näiden tunnetilojen kanssa painiskelu ja niissä vellominen ei tee asioista yhtään parempaa tai helpompaa vaan vie voimavaroja negatiivisempaan, huonompaan suuntaan, syö nimenomaan niitä energiavaroja, joita tarvittaisiin tämän tapaisessa tilanteessa nostamaan ryvettyneen minämme ylös.
Voimaantumisen tunne on ollut läsnä vahvasti viime aikoina joka päivä. Oli sitten edessä mikä haaste tahansa, niin jostain alitajunnan syövereistä kaivautuu esiin vahva, määrätietoinen asenne, asenne joka on aina ollut vahva mutta ei niin vahva, eikä niin peloton, kuin siitä on viime aikoina tullut.
Olen kasvanut. Erityisesti olen oppinut sietämään surua, mielipahaa, pettymyksiä ja elämän haasteita tavalla, josta koen saavani juuri tätä kyseistä voimaantumisen tunnetta. Ei niin ettäkö nämä negatiiviset tunnetilat olisivat tervetulleita, vaan oma asenteeni niitä kohtaan osoittaa, että olen muuttunut ja vahvistunut psyyken tasolla, niin että jo sen tiedostaminen voimaannuttaa itsessään valtavasti.
Totta on se, että jos jäät tuleen makaamaan, niin se polttaa sinut poroksi. Tulesta on noustava - ruhjeita tulee, pieniä ja suuria naarmuja ja haavoja, mutta nämä olkoon muistutuksena meille siitä minkä tien olemme kulkeneet päästäksemme pisteeseen jossa olemme nyt. Vahvoina, elinvoimaisina, uhkuen voitontahtoa.
Hyvin harvalla elämän polut kulkevat kolhuitta ja mutkitta. Elämä on jatkuva rakennustyömaa, jossa riittää työtä. Mitä korkeammalle tähdätään, sitä vankempi ja vahvempi pohjarakenteen on oltava, ja tämä onnistuu vain yrittämisen ja oppimisen kautta. Aina ei mene kerralla putkeen mutta virheiden kautta rakennamme pohjan elämällemme, joka voimaannuttaa meitä entisestään, jos otamme virheistämme oppia ja myönnämme muutostarpeen.
-H-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti