Muutama vuosi takaperin pidin luennon valintojen tekemisistä ja niiden vaikutuksista elämäämme. Joukossa ollut kuulija nosti käden ja kysyi hiukan närkästyneenä miten voin väittää moista kun hänen äitinsä oli kuollut vuosi sitten pitkän sairauden jälkeen ja se tuskin oli ollut hänen tai hänen äitinsä valinta.
Elämä on täydellinen tunteiden kirjo ja vain meillä ihmisillä on mahdollisuus ja etuoikeus nämä tunteet kokea. Kasvaaksemme ihmisinä meidän on koettava niin iloa kuin surua, niin rakkautta kuin vihaa, onnistumisia siinä missä epäonnistumisiakin. Tuskin kukaan valitsee tieten tahtoen surua elämäänsä, emmekä näihin asioihin voi aina vaikuttaa. Mutta mihin voimme vaikuttaa, on oma asenteemme surua, pettymyksiä ja epäonnistumisia kohtaan.
Negatiiviset asiat kuuluvat elämään siinä missä positiivisetkin. Ei ole ylämäkeä ilman alamäkeä.
Joka tapauksessa, meillä on mahdollisuus valita vahvuus heikkouden sijasta, positiivinen ajattelu negaatiossa märehtimisestä. Meillä on myös mahdollisuus valita jäämmekö tuleen makaamaan vai nousemmeko ylös jatkaaksemme matkaa ja kääntääksemme kolhut voitoiksi.
Valinta itsessään on helppo sillä vaihtoehtoja ei ole montaa. Ollako onnellinen vaiko onneton - siinäpä pulma, jonka itse tahdollamme voimme valita. Joskus päätöksen tekoon kuitenkin kuluu liian paljon aikaa, vajoamme jo siinä ajassa niin syvälle epätoivoon että omin avuin emme pääsekään sieltä enää ylös. Tässäkin tapauksessa, kukaan ei pysty tekemään päätöstä puolestamme - auttaa kylläkin voi jos päätöksen positiivisemmasta, onnellisemmasta ja stressittömämmästä elämästä on tehnyt itse.
Valitse siis aurinko sateen sijaan, kurkota tähtiin ja anna onnellisuuden saavuttaa sinut!
Heidi
Ihana kirjoitus. Isäni kuoli ollessani 19, lyhyen ja vaikean sairauden jälkeen. Minulla on sisarukset jotka olivat tällöin 17,15 ja 3,5 vuotiaat. Kaikki ajattelemme isämme olevan jokaikinen päivä enekelinä meitä varten. Ja olemme toki ikävissämme, mutta onnellisia siitä ettei hänen tarvitse olla enää niin järkyttävän kipeä.
VastaaPoistaMuistutan aina vaikeuksien kohdatessa veljiäni, kuinka läheisiä meistä on tullut ja kuinka onnellinen perhe olemme. Sitä emme olisi olleet välttämättä, ilman tätä isoa menetystä.
Olen pitänyt onnellisuuspäiväkirjaa jeesusteluna, mutta hoksasin idean tässä joku päivä.
Jos lietsoo hyvää ympärilleen, se kertautuu. Miksi kirjoittaa negatiivisia asioita päiväkirjaan, kun voi kirjoittaa yläs ne mistä on onnellinen ♥ Ihanaa syksyä!
Hei, olen tekemässä juoksuaiheista artikkelia Yle Olotilaan (yle.fi/olotila). Teemana viisiväitettä juoksuharrastuksesta. Haluaisin haastatella sinua kyseiseen artikkeliin. Jos kiinnostuit, oletko yhteydessä s.postilla anni.alatalo(at)yle.fi
VastaaPoistaystävällisin terveisin
Anni Alatalo