Ehkä alan pikkuhiljaa päästä korvien välissä olevien ajatusten ja olettamusten kanssa samalle maankamaralle kuin kehonikin on.
Ehkä olen sittenkin parempi sprinttilajeissa kuin pitkillä matkoilla....
Vuoden takainen HCM oli tuskien taival mutta kaikessa siinä tuskassakin, juoksisin tämän urakan uudestaan. Se opetti paljon.
Blogini otsikko "Juoksun pitkä oppimäärä" on täydellinen vertauskuva tälle viimeisimmälle maratonilleni, ja täysin myös rinnastettavissa elämään yleensä.
Joskus vaan joudumme käymään läpi vaikeita aikoja, mutta koskaan ei saa luovuttaa, sillä vaikeatkaan ajat, kivut ja kärsimykset, eivät kestä ikuisesti.
Neljän hengen tiimimme juoksi Euro peliin elämälle-kampanjan hyväksi, tukeakaeen syöpää sairastavia lapsia ja nuoria. Tämä toimi suurena motivaattorina jokaiselle meistä vaikka helteinen elokuun päivä teki tepposet hyvin monen kohdalla.
Tänään mietin ystäviä ja tuttavia, jotka tuon matkan taas taivaltavat. En ole luopunut uusista maraton-haaveistani mutta lonkka ja polvi on saatava ensin kuntoon. Ehkä juoksen sitten taas tätä matkaa seniorina kun sprinttivauhtiin ei enää pysty...
Kaikella kunnioituksella jokaista maratonaria kohtaan tänään niin Helsinki City Maratonilla kuin muuallakin päin maailmaa, olen hengessä mukana!
Once a runner - always a runner!
-Heidi-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti