Tavoite ja sinne pääsy.

"Äiti, ei! Mä en halua mennä sun kanssa juoksemaan!" ilmoitti tyttäreni aamulla kun kerroin hänelle aamiaisen jälkeen että lähdetään lenkille.
Vielä vuosi sitten tämä oli helppoa. Jopa vaatimalla vaadittiin juoksulenkkejä rattaissa istuen ja mielellään niin kovalla vauhdilla kuin äiti jaksoi vain juosta.
"Äidin pitää nyt mennä juoksemaan" sanoin. Näiden sanojen jälkeen korvassani särähti. Pitää?? Miksi?? Ja pian viisi vuotta täyttävä tyttäreni kysyi samaa.
Niin miksi juoksen???
Juoksen koska rakastan sitä kaikkivoipuuden tunnetta, mikä on mukana lähes jokaisella juoksulenkillä.
Rakastan sitä mielentilaa kun keho ja mieli ovat tasapainossa, mikään ei ole esteenä, kaikki on kiinni vain omasta itsestä ja tahtotilasta.
Rakastan sitä euforiaa, adrenaliinin ja endorfiinin kautta tulevaa flow-tilaa kun askel vaan rullaa.
Juoksemisessa on vaan sitä jotain, sitä jonka vain toinen juoksija voi ymmärtää. Olen juossut aina, se tuntuu vain niin oikealta.
"Äidin pitää mennä lenkille koska ilman harjoittelua ei voi tulla paremmaksi. Vähän niin kuin sun pyörällä ajaminen" vastasin.
"Niin joo, harjoitus tekee mestarin, niinhän se oli", tokaisi tyttäreni. Oli oppi nääs mennyt perille.
Mutta ei se mitä lapsillesi sanot ja kerrot ole se paras tapa opettaa vaan se että itse on esimerkkinä sinnikkyydessä, periksiantamattomuudessa ja siinä että saavuttaakseen jotain, sen eteen on tehtävä töitä.
Vuosi sitten juoksin valmistautuakseni maratonille, tyttäreni monesti rattaissa mukana. Eli tekosyitä ei ollut vaan lenkille oli lähdettävä vaikka lapsen kanssa. Tänään mietin juoksijaystäviäni, jotka tarpovat kuningasmatkaa Tukholmassa. Onneksi en ollut ilmoittautunut sillä takana on talvi kun ensimmäistä kertaa elämässäni en ole juossut lainkaan.
Nyt juoksen melkein vain ja ainoastaan itseni vuoksi, omaa elämääni varten ja sitä että mieli ja keho pysyvät balanssissa. Tai ehkä heinäkuista puolimaratonia varten jos paikat pysyvät kunnossa.
Jokaisella pitäisi olla jokin tavoite tai päämäärä, mikä tahansa. Tavoitteen avulla elämään tulee varmempi ote, vankempi pohja ja syvempi tarkoitus.
Tämä kesäkuun ensimmäinen päivä oli mahtava aloittaa 10 kilometrin juoksulenkillä merimaisemissa. Haasteen jokaiselle kilometrille antoi rattaissa istuva punnus. Olin "lahjonut" tyttäreni kyytiin sillä verukkeella että juostaisiin lujaa ja mahdollisimman pian leikkipuistoon ja se toimi.

Ihanaa viikonloppua kaikille murusille!

-Heidi-