Tänä vapunaamuna heräsin mustarastaan säveliin - kuten monena muunakin aamuna viime aikoina - raotin silmiäni ja näin aamuauringon tunkeutuneen makuuhuoneen ovesta sisään.
Niin kaunista. Niin täynnä voimaa.
Täydellinen hetki ja vielä vapaapäivä.
Siinä missä luontokin, samoin myös minä herään eloon kasvukauden alussa. Maailmasta tulee mahdollinen kaikella mahdollisella tavalla, alan kokea omat voimavarani taas lähes kaikkivoipaiseksi ja mikään este edessä ei tunnu juuri hetkauttavan.
Valo saa energiatasoni tappiin ja herääminen kukonlaulun aikaan on enemmän sääntö kuin poikkeus.
Osaan taas nauttia pienistä asioista, elää hetkessä, tuijottaa edessä olevaa maailmaa, nähdä mahdollisuuksia ja tarttua niihin.
Tämä on kevät. Se on taas uuden alku. Ja kaikki on mahdollista. Carpe diem <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti