Tämä pimeys, tämä talvi ja kiireinen arki ovat verottaneet omia mahdollisuuksiani hyökätä lenkkipolulle.
Ja taannoinen polvivamma teki minusta hiukan varovaisen liukkaalla tiellä.
Muistan viime talvena juosseen säällä kuin säällä. Oli liukasta tai ei. Oli pakkasta tai ei. Nyt olen vain junnannut paikallaan pyörittäen juoksumaton hihnaa jos juoksuksi on tehnyt mieli laittaa. Kovin kauaa siinä samaa seinää ei jaksa tuijottaa joten juoksutreenini ovat olleet enemmänkin intervallityyppisiä pikapyrähdyksiä yhdistettynä joko lihaskuntoon tai soutuun.
Tämä talvi on muutenkin ollut erilainen edellisestä. Olen ollut väsynyt ja olen joutunut vähentämään fyysistä rasitusta jotta jaksaminen ei loppuisi kesken.
Palautuminen treeneistä ei ole ollut yhtä nopeaa kuin normaalisti, johtuen tavastani treenata kovaa ja täysillä, joten kolme kertaa viikkoon olen saanut jättää kehoni "rääkkäämisen" mikä on sopinut aikatauluuni erinomaisesti.
Juoksemista kuitenkin kaipaan. Kaipaan sitä vapauden tunnetta kun saa vaan antaa mennä, nauttia flow-olotilasta, kehon kokonaisvaltaisesta kuormituksesta ja jatkuvasti vaihtuvasta maisemasta.
Tänään en ehkä sido lenkkarieni nauhoja jalkaan 26 asteen pakkasella mutta tuijotan ikkunasta kirkasta pakkasilmaa ja haen mentaalisen mielikuvan siitä miltä se voisi tuntua.
Kunhan tämä kevät nyt tästä taas kirkastuu ja valoisa aika ottaa enemmän valtaa alleen niin lisään taas lenkit viikottaiseksi. Tällä erää pidättäydyn yhä lihaskunnon vahvistamisessa, jotta polvi ja lonkka saavat riittävän tuen vahvasta lihaskunnosta.
Muita treenimietteitäni voi käydä myös lukemassa Fressi-blogista.
Eli hurraa-huudot heille jotka viis veisaavat tästä kylmyydestä ja liukkaidesta icebugeilla tai ilman!
-Heidi-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti