Juoksuaskelia.

Tänään juoksin. Juoksin pitkästä aikaa ja mikä mahtava fiilis siitä tulikaan. Tuntui vapauttavalta. Askel kulki kuin mitään taukoa ei koskaan olisi ollutkaan. Mistään lonkasta ei alkanut vihlomaan eikä polvikaan ilmoittanut itsestään.
Vaikka alla oli "vain" juoksumatto ja katseen kiintopiste tylsääkin tylsempi valkoinen betonipylväs, niin pystyin heittäytymään juoksun huumaan, flow-tilaan euforisella tavalla.
Kuten aikasemminkin olen todennut, juoksen mieluiten ulkona ja normaalisti talvisin juoksenkin säällä kuin säällä, mutta tämä talvi on ollut poikkeus. Kilometrejä on alla harmittavan vähän ja into siihen on ollut hiukan kadoksissa.
Tänäänkin boostasin motivaatiota juoksumattotreeni-soutulaitetreeni-yhdistelmällä jottei valkoinen betonipylväs olisi liikaa alkanut ottaa pattiin.
Loistosettiä on vetää kahden minuutin pätkissä kumpaisellakin laitteella vauhtikestävyysalueella ilman taukoja välissä. Siinä sai koko keho kyytiä ja vapinaa oli niin alaraajoissa kuin yläraajoissakin pitkin päivää. En siis päästänyt itseäni helpolla.
Tähän voisi todeta että ei ole oikotietä paikkaan jossa haluaa olla. Mikään ei tule helpolla mutta saavutettu tulos on sitäkin arvokkaampi jos ja kun sen eteen on joutunut tehdä töitä. Jo hyppääminen pois omalta mukavuusalueelta tuottaa tulosta koska pelkän saman kaavan toistaminen tutulla tavalla tuottaa vain ja ainoastaan niitä samoja asioita joita olemme jo saavuttaneet.
Jos joku asia tökkii, muuta se. Tee siitä mieluisa, motivoiva ja innostava. Piste!