Hiljainen hetki.

Pysähdys tähän hetkeen. Jalat sohvan nurkkaan lepotilaan ja torkkupeitto nenän korkeudelle, silmät sen verran näkyville että ulkoa tulevat auringonsäteet saavuttavat yhä näkökentän.
Rauhallinen hengitys. Hiljaisuus. Raukeus.
Kävin uhmaamassa 26 asteen pakkasta. Sen kirpeys tuntui kipeässä kurkussa. Kävelymatka kauppaan ja takaisin tuntui jäädyttävän äänihuulet entisestään.
Nyt vain pihisen ja pysyn hiljaa, niin hiljaa kuin mahdollista loppu päivän, jotta huomenna taas saan sanottua sanottavani.
Tänään kuuntelen. Kuuntelen hiljaisuutta. Kuuntelen tytärtäni. Kuuntelen ympärilläni olevaa maailmaa. Tätä minun pitäisi tehdä enemmän ja useammin.
Uusi vaatekappale ja uusi kirja odottavat käyttäjää ja lukijaa joten tästä on hyvä jatkaa.
Ihanan rauhallista lauantai-iltaa kaikille!

-Heidi-