Aurinkoa. hikeä ja lisää kilometrejä.

Joskus sitä vaan odottaa asioita kuin kuuta nousevaa. Jotain kivaa, mielekästä ja motivoivaa. Näin tapahtui eilen, aurinkoisena keskiviikkoaamuna.
Minulla oli tiedossa "juoksutreffit" vanhan asiakkaani kanssa ihan vain verestelläksemme muistoja.
Tiistainen lihaskuntotreeni tuntui yhä varsinkin yläselässä ja pakaroissa, mutta näillä tuntemuksilla oli silti hyvä lähteä juoksemaan ja ottamaan kaikki hyvä irti kahdesta tunnista lämmittävässä aamuauringossa.
Tällaiset aamut ovat niitä, kun tuntee olevansa elossa joka solulla. Positiiviset ajatukset ja ylitsevuotavat energialataukset kulkevat ristiin rastiin kehossa saaden sen tekemään mahdottomasta mahdollista.
Näin saisi olla joka päivä. Mielensyöverit oikeilla ajatuksilla varustettuna ja keho vahvempana kuin koskaan. Kaikkivoipuuskuvitelmat valloillaan, johan maailma olisi parempi paikka itse kullekin.
Askel kulki alkuun raskaana asfaltilla. Napitin korvat musiikilla ja latasin Sports Trackerin käyttöön kertomaan väliaikatietoja kilometrivauhdista ja matkan pituudesta. Reitti jonka olin valinnut lenkkitossujeni alle oli minulle vielä korkkaamaton, joten oli hyvä saada tietää tarkemmin etäisyydet jatkoa ajatellen.
Aamun paahtava aurinko teki heti jo selväksi kuumuuden ja hikipisarat alkoivat valua huomaamatta ohimoilta.
Siinä juostessa auringon paisteessa ilman seisovan lähes paikallaan, ajatukseni palasivat vuosien taakse Ranskan eteläosiin, jossa vietin yhden kesän. 
Viikottaisiin rutiineihini kuuluivat aamulenkit halki viininviljelysten ja pienten vuorien auringon noustessa. Myöhemmäksi lenkkejä ei voinut jättää, koska lämpötila kohosi yli kolmeenkymmeneen päivän mittaan.
Se oli aikaa ennen edellistä maratoniani, ja vaikka kuinka olin treenannut ja juossut helteessä, pyrkinyt saamaan nesteytystä kohdilleen ja harjoitellut tankkausta, niin silti kaikki voi mennä pieleen. Maraton juostiin 27 asteen kuumuudessa ja mikään muu ei mennyt alas kuin kulaus vettä aina aika-ajoin.

Halki viininviljelysten...

Eilen aamuna huomasin taas kehon tottumattomuuden kuumuuteen, näitä hellepäiviä kun täällä Suomessa ei ole ihan ympäri vuoden. Nesteytys tuntui pakonsanelemalta jo jaksamisenkin suhteen. Tätä täytyy harjoitella yhä lisää, sillä elokuun helteet voivat olla tosiasia tulevan koitoksen kohdalla.
Mutta nämä 2 tuntia, fiilis mahtava. Viikonloppuna uusintaan!


Mukavaa torstaita ihanat <3