Lahjoista kallein.

Nyt jos joskus on oikea paikka todeta että "elämä on..." Lausetta voisi jatkaa eri tavoin mutta kerron mieluummin rehellisen tarinan sen taustalla.

Menneellä viikolla olen saanut yhteydenottoja yllättävän usealta taholta ja kaikissa niissä on ollut yksi ja sama lause: toivottavasti kaikki on hyvin.
Tämän lauseen perään muutamissa on ollut tarkennus: kun et ole päivittänyt facebookia ja niitä ihania positiivisia ja inspriroivia postauksiasi, joista aina saa voimaa ja motivaatiota hyvinvointiin ja jaksamiseen.
Kerronpa teille tarkkavaistoisille totuuden. Minäkään en aina jaksa. Minullakin on esteitä elämän varrella. Minäkin itken ja olen allapäin. Olen samanlainen haavoittuvainen ihminen kuin tekin mutta periksi ei anneta.
Mennyt viikko on ollut yksi elämäni pysäyttävimmistä. Olen itkenyt ja surrut yhdessä puolisoni kanssa kesken mennyttä raskauttani. Sitä odotettua yhteistä lasta, josta me molemmat olemme kauan haaveilleet.
Kaikesta näistä surun, vihan ja epäoikeudenmukaisuuden tunteista huolimatta olen jaksanut nähdä positiivisuutta etsiessäni kasvun siemeniä ja opetuksen jyväsiä.
Jonkun loppu on aina uuden alku.
Joidenkin asioiden kuuluu mennä tietyllä tavalla, jotta osaisimme avata silmämme ja korvamme näkemään ja kuulemaan elämää ympärillämme.
Tämä jos jokin on lähentänyt minua ja miestäni entisestään ja antanut yhteiselle elämällemme ja rakkaudellemme arvoa enemmän kuin koskaan.
Monelle ehkä tämänlainen kokemus ei ole yhtä raskas, moni saattaa vain nostaa olkiaan ja jatkaa elämää, mutta omalla kohdallani tämä on kolauttanut pahemman kerran.
Ehkä se että olen jo äiti, ja tiedän mitä äidinrakkaus ja sen tuoma vastuu merkitsee, ja kuinka arvokasta se onkaan, tekee asiasta raskaamman.
Nyt tiedän miltä teistä kaikista tämän asian läpikäyneistä voi tuntua. Tämä voi musertaa ihmisen.
Jos mietitään tarkoitusta asioille, niin tämän kuului tapahtua ja minun nähtävästi oli tarkoitus kirjoittaa tämä teksti, sillä tiedän että asiasta on vaikea puhua ja avautua. Moni jää liikaa miettimään ja suremaan itsekseen, sulkeutuu, mistä saattaa seurata hyvinkin pitkäaikainen toipumisprosessi. Suru ja siitä puhumattomuus voi musertaa parisuhteen ja katkeroittaa ihmisen.
Muistakaa siis jokainen, että lapsemme eivät ole itsestäänselvyyksiä. Heitä ei saa kohdella kaltoin. He ovat lahjoja, jotka meille on annettu ja meillä on vastuu pitää heistä hyvää huolta. Sen huolehtimisen lisäksi meillä on myös vastuu olla esimerkkinä heille ja antaa riittävät eväät elämään, jotta jokaisen lapsen arvo tulisi huomioiduksi. Se rakkaus, huolenpito, välittäminen ja oikeiden rajojen asettaminen on vanhemmuutta.
Eli seuraavan kerran kun mietit omaa hyvinvointiasi ja sitä, millä tavalla sitä tuet ja teet asioita sen eteen, tai et tee, niin muista että lapsemme ottavat mallia toiminnastamme. Meillä on vastuu pitää huolta itsestämme, jotta voimme pitää huolta lapsistamme.
Haluatko tukea lapsesi hyvinvointia vaiko antaa hänelle huonovointisuuden eväät? Moni asia lähtee meistä aikuisista eikä sitä pidä unohtaa.
Vaikka en päässyt tätä pientä koskaan halaamaan ja pitämään tästä elämänalusta hyvää huolta, niin silti näinkin alkutekijöissä se opetti jo minulle jotain elämää suurempaa.
Lapsi on lahjoista kallein.
Antakaamme tänään jokainen lapsellemme extrahalaus, ja vaikka useampikin. Lapsi ei koskaan saa niitä liikaa.
Rakkaus on läsnäoloa. Rakkaus on välittämistä. Mikään työ ei pitäisi olla esteenä lasten kanssa olemiselle, sillä kännykkä ja tv ovat hyvin tunteettomia lastenvahteja, joilta lapsi tuskin oppii rakkautta.
Lapsissa on tulevaisuus, joten muistakaamme hioa nämä timantit oikein omalla esimerkillämme ja rakkaudellamme heitä kohtaan.
Apua on aina saatavilla ja asioista kannattaa aina puhua jos omat voimavarat eivät riitä.

Voimahali kaikille kohtalontovereille. Tiedän että teitä on siellä monta <3

-Heidi-

Opetus.

Jokainen on varmasti joskus kysynyt itseltään että miksi? Miksi asiat menevät niin kuin menevät? Ja miksi joitain asioita tapahtuu, vaikka olisi toivonut toisin?
Mutta kuinka usein pysähdymmekään toden teolla miettimään asioita tai tapahtumia, ja sitä mitä niistä voimme oppia, ymmärtää ja saada oivalluksia, jopa elämää suurempia sellaisia?
Omalla kohdallani tuntuu että viimeisen vuoden aikana, laput jotka silmilläni on ollut, ovat siirtyneet etäämmälle. Huomaan kuinka näkökenttäni on laajentunut, ymmärrys asioita kohtaan on selkeytynyt ja kysymykset "miksi" ovat jääneet vähemmälle, sillä kaikkeen löytyy ennen pitkää jonkin hyvä syy. Jopa surullisille ja epäreiluillekin asioillle.
Viikko sitten jouduin juuri tämänlaisen asian eteen. Ennen kuin aloin kysyä itseltäni että miksi, vastasinkin jo itselleni että siksi. Havahduin tapahtuman opetukseen jo ennen kuin olin edes alkanut surra tapahtunutta liikaa. Kaikesta voimme siis oppia, ja kaikkea voimme käyttää kasvunalustana matkallamme eteenpäin.
Mutta se mitä tästä tapahtumasta itse opin, oli minulle tärkeämpää sillä hetkellä kuin se mitä oli tapahtunut.
Muistakaa siis, että ennen kuin annamme itsemme vajota syvemmälle suruun, masennukseen, vihaan ja epäoikeudenmukaisuuden tunteen syövereihin niin kysykäämme ensin esimerkiksi:
Mitä tästä voi oppia?
Mitä tämä yrittää kertoa?
Onko asioita joita pitäisi tehdä toisin?

Havahduin itse asioihin, jotka ovat minulla on jo edessäni mutta olin vahingossa liian innokkaasti jo hypännyt tulevaisuuteen laiminlyöden tätä hetkeä.

Mukavaa viikonloppua ja muistakaa olla kiitollisia asioista, joita elämässämme jo on <3

- Heidi -

Vikat extratoistot sotiemme veteraaneille.

Näin itsenäisyyspäivänä sitä aina herkistyy miettimään ja pohtimaan sota-aikoja ja sota-ajan ihmisiä. Kukaan meistä ei pysty täysin ymmärtämään noiden aikojen kokemuksia vaikka olisimme kuinka kuulleet tarinoita, lukeneet kirjoja ja katsoneet Tuntemattoman sotilaan etu- ja takaperin joka vuosi aina tänä samana päivänä.
Näissä ihmisissä ilmentyy se suomalainen sisu, joka on jäännyt elämään kulttuurimme hyvin vahvana ja näkyvänä näihinkin päiviin saakka, ja varmasti tulee olemaan osa meitä, jokaista suomalaista, niin kauan kuin meissä kussakin henki pihisee.

Mutta mitä tämä suomalainen SISU sitten on?

Wikipedia määrittelee sisun seuraavasti:
"sitkeää, hellittämätöntä tahdonvoimaa, sinnikkyyttä, lannistumattomuutta."
"Sisun käsite on osa suomalaista kansallisidentiteettiä. Käsitys, että suomalaiset ovat pitkälti luonnonolojen vuoksi sisukkaampia kuin useimmat muut kansat, tuli laajalti tunnetuksi 1900-luvun alkuvuosikymmeninä, mihin vaikutti erityisesti suomalaisten kestävyysjuoksijoiden suuri menestys olympialaisissa ja muissa kansainvälisissä urheilukilpailuissa. Entistäkin tunnetummaksi käsite suomalainen sisu tuli sittemmin talvisodan aikana. Ulkomaalaiset kirjeenvaihtajat ja toimittajat selittivät, että sana sisu kuvasi parhaiten Suomea. New York Times -lehti kirjoitti sisusta: sisu-sana oli ihmeellisin heidän sanoistaan."

Periksiantamattomuus.

En ole päästänyt itseäni koskaan helpolla. Olen lähes koko elämäni asettanut omat raja-aitani aina vain korkeammalle ja korkeammalle. On pitänyt olla lannistumaton, periksiantamaton, sisukas ja vahva. Nämä ovat olleet arvojani elämässä niin kauan kuin muistan. Ehkä olen liikaakin elänyt niiden mukaisesti. Kipu ja kärsimys ovat kuuluneet mukaan ja ne on nielty kiltisti ilman että hanskat olisi lyöty tiskiin.
Muistan ajatelleeni isoäitiäni ja hänen sota-ajan lottatarinoitansa treenatessani yhdelle maratonilleni 2000-luvun puolivälissä etten olisi antanut periksi turhautumiselleni. Muistan myös hyväntekeväisyysmaratonini syöpää sairastavien lasten ja nuorten hyväksi 2012. 42 kilometrin matka tuntui tuskaakin tuskaisemmalta mutta ajatus siitä mitä nämä lapset ja nuoret joutuvat käymään läpi, sai unohtamaan lähes tunnottomat jalat ja viiltävät lonkat eikä periksi annettu.
Niiden asioiden eteen taistellaan, millä on merkitystä. Niiden asioiden eteen tehdään töitä, jotka määrittävät arvomaailmaamme ja lisäävät sisältöä elämäämme.
Joskus joutuu taistelemaan enemmän, joskus pääsee helpommalla.

Muutama extra.

Nykypäivän ihminen käy ehkä suurinta sotaa omaa itseään vastaan. Mistä löytää tasapaino? Mitä tehdä vielä vähän paremmin ja missä vähän höllätä? Meillä ei ole toistaiseksi pelkoa konkreettisesta sotatilasta ympärillämme mutta monilla on täysi sota käynnissä sisällään.
Taistelemme arvojamme vastaan. Ajaudumme kriisiin ja ristiriitatilanteeseen jos arvomme eivät kohtaa jokapäiväisessä elämässämme.
Valitamme muutamia ylimääräisiä kilojamme ja vatsamakkaroitamme mutta jos emme ole valmiita tekemään niille mitään niin turha on valittaa.
Valitamme uupumustamme ja väsymystämme mutta jos niillekään emme ole valmiita tekemään mitään niin valitukset pois.
Voimme vaikuttaa hyvinkin paljon elämäämme. Voimme tarttua arvojamme tukeviin muutoksiin ja viedä elämäämme parempaan suuntaan tai jäädä märehtimään ja voivottelemaan. Meitä ei uhkaa sotatila joten miksi luoda sitä sitten sisällemmekään. Kasvamme ihmisinä vain ja ainoastaan siten että uskallamme taistella arvojamme vastaan, uskallamme ottaa muutaman ylimääräisen askeleen kohti parempaa huomista tai vaikkapa tehdä ne kolme ylimääräistä toistoa kuntosalilla mihin emme uskoneet pystyvämme.
Ja tämän päivän kunniaksi ne kolme viimeistä extratoistoa on sotiemme veteraaneille. Heille jotka taistelivat meille hyvän maan elää ja olla. Kiitos ja kumarrus!

Hyvää syntymäpäivää Suomi - SISULLA eteenpäin!

-Heidi-

Voimaantunut mieli ja keho.

Voimaantumisen tunne on aika hieno tunnetila. Se iskee hyvinkin usein eri tasoilla mutta silloin kun se iskee oikein kunnolla se näkyy ja tuntuu. Joka paikassa. Kaikkialla.

Voimaantumisen tunteen voi saada hyvinkin eri asioista. Se voi olla tekoja. Se voi olla ajatuksia. Se voi olla melkein mitä tahansa minkä koemme antavan meille syyn ajatella että "tää juttu on niin mua varten" ja "mä olen tässä niin hyvä".
Voimaantumisen tunnetta voi myös antaa toiset ihmiset. Puoliso. Lapset. Ystävät. Työyhteisö.

Oletko koskaan miettinyt mikä sinua voimaannuttaa? Tai milloin viimeksi olet tuntenut tätä maagiseksikin kuvailtua, jumalallista olotilaa?

Voimaantuminen.

Voimaantumisella (valtaistuminen, empowerment) vikipedian mukaan tarkoitetaan seuraavaa:
"ihmisten ja ihmisyhteisöjen kykyjen, mahdollisuuksien ja vaikutusvallan lisääntymistä. Voimaantumisessa korostuu oma sisäinen vahvistuminen ja se, että ihminen kokee olevansa sisäisesti vahva sekä tasapainossa itsensä ja ympäristönsä kanssa. Voimaantumisen seurauksena hän kykenee asettamaan ja saavuttamaan päämääriä, tuntee oman elämänsä olevan hallinnassa sekä itsetuntonsa parantuneen. Lisäksi hänen toiveikkuutensa tulevaisuutta kohtaan kasvaa. Voimaantuminen voidaan määritellä yksilön valintojen ja sosiaalisen ympäristön väliseksi ihannetilaksi.
Voimaantuminen on henkilökohtainen prosessi, joka on yhteydessä yksilön omaan haluun ja päämäärien asettamiseen, omiin mahdollisuuksiin luottamiseen sekä näkemykseen itsestään ja tehokkuudestaan. Siihen liittyy vahva vastuullisuus omasta kehittymisestä sekä halu ja kyky toimia tavalla, jonka itse tietää ja katsoo oikeaksi. Tärkeää voimaantumisessa on muilta saatu kannustava palaute ja reflektiota tukeva vuorovaikutuksellisuus. Lisäksi edellytyksenä ovat luottamus ja kunnioitus, tuki, osallistuminen ja sitoutuminen.
Voimaantuminen on yhteydessä yksilön hyvinvointiin. Hyvinvoinnin taas ajatellaan olevan yhteydessä ryhmän muiden jäsenten voimaantumisen ja hyvinvoinnin kokemiseen. Jossain tietyssä ympäristössä voimaantuminen voi olla todennäköisempää kuin toisessa. Toimintaympäristön olosuhteet kuten esimerkiksi valinnanvapaus, ilmapiiri, arvostus tai turvallisuus voivat olla enemmän tukevia ja näin merkityksellisempiä tämän prosessin kannalta. Voimaantumisen ominaisuudet ilmenevät eri ihmisillä erilaisena käyttäytymisenä ja taitoina. Koska ihmiset ovat erilaisia, he kykenevät eri tavoin hyödyntämään niitä sosiaalisia kenttiä, joissa he toimivat. Tämän takia voimaantumisprosessi on eri ihmisillä erilainen myös samassa kontekstissa."

Itse koen voimaantumisen tunnetta lähes päivittäin. Tunteeseen vaikuttavat vahvasti omat arvot ja niiden toteutuminen niin tunnetasolla kuin konkreettisesti näkyvänä toimintana arjessa.
Työssäni niin psyykkisenä kuin fyysisenä valmentajana koen voimaantumista lähes jatkuvasti, sillä saan tehdä sitä mikä on sydäntäni lähellä ja sitä mikä kävelee käsi kädessä omien arvojeni kanssa. Ja tämä on hyvinvointi ja elämän tasapainon löytäminen.

Tämän sunnuntain Hesarissa (HS 26.10.14) Työelämä-osiossa avauduin taas jälleen kerran työuupumuksesta. Moni saattaa jo ajatella että "jo riittää" mutta itse näen että vielä ei olla kuin vasta alkutaipaleella tämän asian kanssa.
Tämän hetkinen yhteiskunnallinen taloustilanne ajaa monet kuormittamaan itsensä äärirajoille kun taas toiset vedetään maan rakoon irtisanomisilla ja lomautuksilla. Nyt jos koskaan on hyvä aika puhua hyvinvoinnista ja siitä miten meidän työikäinen väestö oikeasti voi.

Mitä näkyy peilistä?

Kaikki lähtee omasta itsestä. Kun katsot peiliin niin näetkö elämään kyllästyneen nuutuneen hahmon, jolla silmäpussit roikkuvat jo puolessa välissä poskia ja joka miettii että mikään ei onnistu ja miksi aina minulle käy näin? Vai näetkö kirkassilmäisen, elämälle hymyilevän auringon joka yhä edelleen vastoinkäymisistä huolimatta jaksaa uskoa parempaan huomiseen ja siihen että asioilla on tapana järjestyä?
Sinulla on mahdollisuus valita näistä kahdesta, kumpikin määrittää hyvinkin pitkälle lopun elämäsi kulun niin hyvässä kuin pahassakin.
Minun hartain toive on että suurin osa ihmisistä valitsisi jälkimmäisen ja antaisi elämälle ja omalle itselle mahdollisuuden näyttää mihin se pystyy. Vaikka mitä mutkia elämän tie pitää sisällään, niin niitäkin tarvitaan pitääksemme elämässä tasapainoa yllä. Ei pidä lannistua ja lyödä hanskoja tiskiin liian varhaisessa vaiheessa vaan muokata ja hioa toimintatapaa, oppia kokemuksista ja muistaa että elämässä tarvitaan epäonnistumisia kasvaakseemme vahvoiksi ja varmemmiksi siitä millaisena loppuelämämme haluamme nähdä ja kuinka voimaannuttavaksi sen haluamme itsellemme tehdä.

Sinä päätät!

-Heidi-

Itsensä kehittämisen taito.

Miten kehität itseäsi? Tai mitä se ylipäätänsä sinulle merkitsee?
Onko se sitä, että istut illat opiskelemassa uusia kieliä tai kädentaitoja työväenopistoissa tai avoimissa yliopistoissa? Vai onko se sitä, että rääkkäät nelipäistä reisilihasta maitohapoille toivoen näkyvämpiä tuloksia alaraajoille?
Jokainen meistä mieltää itsensä kehittämisen eri tavoin ja se merkitsee meille jokaiselle eri asioita.

Analysointia.

Taannoin sain tehtäväkseni analysoida elämääni eri perspektiiveistä ja arvioida mm. miten tehokkaasti itseni kehittäminen on ollut elämässäni viime aikoina mukana.
Tein ensimmäisen analyysin kesän alussa ja asteikolla 1-10 arvioin sen kutosen paikkeille. Kului kesä ja nyt syksyllä tein samaisen arvioinnin uudelleen. Hämmästyksekseni nousu oli kaksi pykälää muistamtta sillä hetkellä mitä olin edelliseen analyysiin laittanut.
Huomaamatta olin lähtenyt kehittämään itseäni tai paremminkin, huomaamatta olin alkanut mieltämään oman itseni kehittämisen eri tavoin.
En kehittänyt kesän aikana itseäni juoksijana, en kohottanut fyysistä kuntoani millään muulla tavalla kuin ehkä ylläpitävällä tasolla. En opetellut mitään uusia konkreettisia taitoja, paitsi ehkä opin käsittelemään golfmailaa hiukan edellistä vuotta paremmin, niin että osuinkin jo palloon enkä vain kyntänyt nurmikkoa :) Eli ehkä puoli pinnaa!
Mutta sen minkä havaitsin ja huomasin, ja mistä tämä kahden pykälän nousu oli tullut muutaman kuukauden aikana, oli ajatteleminen. Nimenomaan tietoinen ajatteleminen ja sen kehittäminen.
Nyt voin jopa sanoa, että jos minulla on aikaa ajatella asioita niin voin kertaheitolla arvioida itseni kehittämisen lähes kymppiin. Kiiressä ja liiallisen suorittamisen alla kehitys taantuu hyvinkin pian ja arvosana romahtaa kertaheitolla alas. Kiire ja elämän suorittaminen tappaa helposti ajattelun ja kun mietitään mitkä voimavarat ajattelulla on, niin moni hukkaa elämänsä aivan liian varhaisessa vaiheessa.

Ajatuksen voima.

Olen paasannut tästä ennenkin mutta sanon sen taas, eli ajatuksilla on uskomaton voima. Jos oikeasti kaikki tietäisivät miten paljon ajatukset vaikuttavat elämäämme, niin hyvässä kuin pahassa, ehkä valitsisimme erilaisia ajatuksia aivotuksiimme.
Mitä ajattelit tänään herätessäsi? Oliko ajatuksesi positiivisia vaiko negatiivisia? Miten huomasit näiden ajatusten vaikuttavan päivän kulkuun?
Mitä enemmän keräämme ympärillemme negatiivisia asioita, niin ihmisiä kuin ajatuksiakin, sitä suurempaa kuoppaa itselle kaivamme. Jos jatkuvasti valitamme väsymystä, väsymys sen kun kasvaa. Jos jatkuvasti kaikki on huonosti, mikään ei ole hyvin ja maailma on paha, niin maailman pahuus tuplaantuu ja olotila sen kun menee alemmas ja alemmas.
Mutta myös päinvastoin. Jos keräämme ympärillemme asioita, joilla on positiivinen vaikutus meihin, onnellisuus, tyytyväisyys, arvostus ja kunnioitus elämää kohtaan moninkertaistuu. Kaiken ei tarvitse olla täydellistä, ja tuskin sellaista tilannetta onkaan, mutta jos osaamme nähdä hyvää niin itsestämme kuin muissakin, on elämä paljon mielekkäämpää. Onni tulee onnen luo, kiitollisuus tulee kiitollisuuden luo, samoin arvostus ja kunnioitus. Mitä enemmän näihin asioihin kiinnitämme huomioita sitä suuremmaksi oma onnellisuuden ja tyytyväisyyden kupla kehittyy.
Ja tämä jos jokin on itsensä kehittämistä.

Positiivisia ajatuksia viikonloppuun!

-Heidi-

Taikasormus.

Ihailen lapsenmieltä. Siellä lentää mielikuvitus. Siellä taivaskaan ei ole rajana vaan äärettömyys. Siellä mahdotonkaan ei ole ylitsepääsemätöntä. Kaikelle löytyy vastaus kun vain osaa esittää kysymyksen oikein.
Tyttäreni antoi tänä aamuna minulle sormuksen, jolla on kuulemma taikavoimat. Viidestä erivärisestä sormuksesta oli valittavana yksi. Vain yksi. Kaksi sormusta piti sisällään ikuiset voimat ja kolmea muuta on ladattava joko tietokoneella tai kahdella muulla ikuisen voiman omaavalla sormuksella. Hän suositteli minulle sormusta, jolla on ne ikuisesti kestävät taikavoimat.
"Mutta oikeastaan sä et äiti tarvitse tätä sormusta, sullahan on jo kaikkea", tyttäreni jatkaa perään.
Tämä lause pysäytti.
Totta, minullahan on oikeastaan kaikkea. Aivan kaikkea mitä ihminen tarvitsee ollakseen onnellinen ja tasapainoinen.
Minulla on aivan uskomattoman hieno tytär, jonka äitinä olen enemmän kuin etuoikeutetussa asemassa.
Minulla on maailman paras mies, puoliso, josta en edes osannut koskaan unelmoida.
Minulla on ihana koti, jota täydentää nämä kaksi edellämainittua ihmistä.
Olen terve, hyvinvoiva, tasapainoisempi kuin koskaan ja onnellinen koska osaan olla kiitollinen monista pienistäkin asioista.
Minulla on työ, jota teen sydämellä ja jossa olen hyvä.
Minulla on uskomattoman upeita ihmisiä elämässäni, joiden olemassaolo tekee elämästäni entistäkin rikkaampaa.
Tärkeimpiä mainitakseni.

Taikavoimat.

Tyttäreni oli kirjoittavinaan aamulla omalle tietokoneelleen taikasormusten käyttöohjeita. Ihmettelin kuinka noin pieneltä ihmiseltä tulee aivotuksistaan niin paljon ajatuksiaherättävää tekstiä.

"Jos loppuu taikavoima, varokaa kaatuilemista."

Elämässä kun tapahtuu ei-toivottuja asioita, on pystyssäpysyminen joskus hankalaa. Mutta kaatuilemisesta huolimatta ylös on noustava ja rakennettava vankemmat tukirakenteet jalkojen alle ja yritettävä uudelleen.
Kaatuilu on väistämätöntä ja joka kerralla kannattaa poimia maasta aina mukaan jotain joka vie eteenpäin. Kohti parempaa.

"Taikasormus voi muuttaa jotkut ihmiset joksikin muuksi."

Moni on kuullut sanonnan "kannattaa olla varovainen mitä toivoo, sillä toiveet käyvät toteen", niin hyvässä kuin pahassa. Ja tämä pitää hyvinkin pitkälti paikkansa.
Ennemmin tai myöhemmin heräät todellisuuteen siitä, mitä vuosia sitten ajattelit olevasi tai millaista elämää toivoit eläväsi, ainoa huono puoli siinä on se, että ovatko nämä toiveet ja haaveet enää niitä miten haluat tällä hetkellä elää tai millainen haluat olla.
Meillä on jokaisella käytössä taikavoimat. Meillä on jokaisella mahdollisuus toteuttaa toiveet ja unelmat. Se taikasormus asuu sydämessämme, rohkeutena, viisautena, uskona itseemme ja elämään.
Otin vastaan tyttäreni taikasormuksen. Sain luvan jättää sen pahanpäivän varalle kirjahyllyyn kehoituksena käyttää taikavoimia silloin kun olisi mieli maassa.

Elämä on <3

-Heidi-

Kiitollisuuden maksimointia.

Kun sunnuntaiaamuna heräät siihen että kuusivuotias tytär kömpii viereesi, sujahtaa saman peiton alle ja tuijottaa suoraan nenän edessä silmiin ja sanoo "äiti, sä oot ihana" niin voiko sitä olla miettimättä että kuinka onnekas sitä onkaan.
Ja kun kurkkaat sängyn toiselle laidalle jossa nukkuu rakas puolisosi, niin ajatuksiin kiipeää vahva kiitollisuuden tunne.
Kiireettömät viikonlopun aamut ovat omiaan avaamaan silmiä, näkemään ja kuulemaan asioita, joita esimerkiksi maanantaiaamuna kellon soidessa 6.00 emme ehdi näkemään. Kiireisenä aamuna hyppäämme vain suinpäin oravanpyörään ajattelematta sen kummemmin mitä teemme. Siitä on tullut meille tapa toimia, kaava jota käyttää, jotta selviämme aikataulutetusta arjestamme riittävän mallikkaasti.
Mutta vapaapäivinä, antakaamme arjen haarniskan laskeutua, ollaksemme ilman kilpiä, ilman suojaa, antaaksemme aisteillemme mahdollisuuden tuntea ja olla läsnä kaikelle sille mikä oikeasti on tärkeää ja kullan arvoista.

Kasvuprosessi.

Ennen arvotin itseni konkreettisen tekemisen kautta. Kuinka monta treeniä vedin viikossa. Kuinka monta kaloria sain kulumaan tunnissa. Kuinka kovaa juoksin juoksutreeneissä. Kuinka paljon tein töitä. Kuinka hyvä olin kaikessa siinä mitä suoritin.
Nykyään arvotan itseni tunteiden kautta. Kuinka vahvasti pystyn tuntemaan iloa, onnellisuutta, rakkautta ja onnistumista. Ja kuinka hyvin pystyn selviämään pettymyksistä ja epäonnistumisista sekä käsittelemään surua ja mielipahaa. Olen havainnut että tunteiden kautta pääsee elämässä piirun verran syvemmälle ja oikeasti myös pidemmällekin. Opit tuntemaan itseäsi, oikeasti. Hyväksymään itsesi niin hyvässä kuin pahassa. Mutta samalla opit tuntemaan ihmisiä ympärilläsi paremmin ja ymmärtämään heitä. Myös paremmin.
En enää tavoittele kuuta taivaalta, vaan tyydyn tähtiin, joilla on kyky loistaa kirkkaammin. Nämä tähdet ovat niitä arjen pieniä suuria iloja, joita löytyy joka päivä. Ja jokainen joka on katsonut taivaalle pilvettömänä iltana, niin tietää kuinka uskomattoman kauniilta kirkas tähtitaivas näyttää miljoonine tuikkivine tähtineen.
Elämä todellakin on kuin tähtitaivas, mitä enemmän löydämme valopilkkuja elämäämme sitä kirkkaammin se loistaa. Pelkkää kuuta ei kannata metsästää, sillä se harvoin näkyy kokonaisena.

Mistä asioista olet itse kiitollinen tänään tai tänä viikonloppuna? Osaatko kurkistaa pintaa syvemmälle itseesi ja löytää jotain vieläkin arvokkaampaa, kuten vaikkapa onnellisuuden ja aidon kiitollisuuden tunteen?

-Heidi-