Opetus.

Jokainen on varmasti joskus kysynyt itseltään että miksi? Miksi asiat menevät niin kuin menevät? Ja miksi joitain asioita tapahtuu, vaikka olisi toivonut toisin?
Mutta kuinka usein pysähdymmekään toden teolla miettimään asioita tai tapahtumia, ja sitä mitä niistä voimme oppia, ymmärtää ja saada oivalluksia, jopa elämää suurempia sellaisia?
Omalla kohdallani tuntuu että viimeisen vuoden aikana, laput jotka silmilläni on ollut, ovat siirtyneet etäämmälle. Huomaan kuinka näkökenttäni on laajentunut, ymmärrys asioita kohtaan on selkeytynyt ja kysymykset "miksi" ovat jääneet vähemmälle, sillä kaikkeen löytyy ennen pitkää jonkin hyvä syy. Jopa surullisille ja epäreiluillekin asioillle.
Viikko sitten jouduin juuri tämänlaisen asian eteen. Ennen kuin aloin kysyä itseltäni että miksi, vastasinkin jo itselleni että siksi. Havahduin tapahtuman opetukseen jo ennen kuin olin edes alkanut surra tapahtunutta liikaa. Kaikesta voimme siis oppia, ja kaikkea voimme käyttää kasvunalustana matkallamme eteenpäin.
Mutta se mitä tästä tapahtumasta itse opin, oli minulle tärkeämpää sillä hetkellä kuin se mitä oli tapahtunut.
Muistakaa siis, että ennen kuin annamme itsemme vajota syvemmälle suruun, masennukseen, vihaan ja epäoikeudenmukaisuuden tunteen syövereihin niin kysykäämme ensin esimerkiksi:
Mitä tästä voi oppia?
Mitä tämä yrittää kertoa?
Onko asioita joita pitäisi tehdä toisin?

Havahduin itse asioihin, jotka ovat minulla on jo edessäni mutta olin vahingossa liian innokkaasti jo hypännyt tulevaisuuteen laiminlyöden tätä hetkeä.

Mukavaa viikonloppua ja muistakaa olla kiitollisia asioista, joita elämässämme jo on <3

- Heidi -