Uni paras lääke on, siitä nauttikaamme.

Nyt väsyttää. Olen kuullut monen suusta viime aikoina saman lauseen, joten sitä on siis liikkeellä.
Eilinen maanantai oli omalla kohdallani uuvuttavin päivä pitkään aikaan. Päivässä itsessään ei ollut mitään vikaa, vaikka maanantai olikin, kaikki luisti kuin rasvattu.
Kotiin päästyäni kuitenkin kaaduin sohvalle aivan ryytyneenä. Päässäni pyöri ja veto oli täysin poissa. Muistan valveen ja unen rajamailta kuulleeni tyttäreni leikkejä, vastanneeni joihinkin kysymyksiinkin ja kommentoineeni miehellenikin jotain, mutta en muista mitä.

Anna kehon levätä.

Kelatessani hiukan taaksepäin päiviä, viikkoja, voin kertoa suurimmaksi syyksi väsymykseen riittämättömät yöunet. Kesäkausina unen tarve ei ole niin suuri, mutta odotappas kun pimeys koittaa niin johan kaatuu kovakin kaveri.
Ja vielä. Pienen lapsen äitinä yöuniin ei aina voi itse vaikuttaa, mutta toivossa on hyvä elää, että joku päivä tämäkin helpottaa.
Osan syystä laitan myös liikkeellä oleville flunssapöpöille, jotka ovat taas aallon tavoin laittaneet lakoon kansaa sängyn pohjalle. Itse en hevillä kaadu, vaan jään "heiluriukon" tavoin vaappumaan puolelta toiselle sinnitellen pystyssä, toivoen kaatumista, lepoa sen hetken ja nousua taas uudelleen ylös pöpöistä päässeenä. Ja pah. Minä aina sinnittelen.
Riittävä unen määrä luonnollisesti vaikuttaa vireystasoon, auttaa jaksamaan, keskittymään ja pitää hommat rullaamassa toivotulla tavalla.
Huonosti nukutut yöt tai liian vähäiset yöunet eivät tee muuta kuin hallaa kehollemme ja hankaloittavat arkeamme ärtyneisyydellä, vetämättömyydellä ja keskittymisvaikeuksilla.
Tämän olen huomannut ja siksi onkin syytä kiinnittää huomiota taas omaan olotilaan. Missäs sitä mennäänkään...
Syksyn lieveilmiöt ovat täällä taas. Se on olemassaolon taistelua, selviytymistä ja voimavarojen uudelleen arviointia.

Kaikelle on aikansa.

Riittävä uni ja lepo. Monipuolinen ja terveellinen ravinto. Säännöllinen liikunta, hyvällä mielellä. Näistä on hyvän arjen peruspilarit tehty. Nämä auttavat jaksamaan läpi pimeän ajanjakson.

Kun keho kaipaa lepoa, sen on sitä saatava. Sankarillista ei ole puolikuntoisena lähteä kuuta kurkottelemaan, ellei ole aivan pakko. Ja harvoin on niin pakko.

Aina on hetki aikaa itselle. Edes 5 minuutiksi.

"Täydellisyyttä ei kannata tavoitella, koska sitä ei ole olemassa. Tavoitelkaamme hetkiä, jotka täydentävät olemassaolon." - Heidi