Paljon mahtuu näihin viikkoihin ja se on hurjaa kuinka paljon pieni ihmisen alku muuttuukaan ja kehittyykään joka ikinen päivä. Ei ole toista päivää samanlaista, elämä on jatkuvaa eteenpäin menemistä, uusien asioiden opettelua, havainnointia ja valtavaa aivoissa tapahtuvaa hermosynapsien sirkusta.
Siinä missä tämä pieni ihminen yrittää päästä jyvälle tästä hurjasta maailmasta, siinä samalla itse äitinä yritän tottua taas vauva-arkeen ja muistella että mites tämä menikään.
Moni asia on unohtunut.
En muistanut että vastasyntynyt syö niin paljon ja lähes koko ajan.
En muistanut että vaippoja saa olla vaihtamassa jatkuvasti ja niihin uppoaa rahaa hurja määrä.
En muistanut että valvottujen öiden jälkeen zombismi iskee yllättävän nopeasti päälle.
En muistanut että lähteminen, ihan mihin tahansa, on yhtä hulabaloota.
En muistanut että minä, joka normaalisti olen aina ajoissa, tulen todennäköisesti olemaan ainakin seuraavien kuukausien ajan lähes poikkeuksetta aina myöhässä.
En muistanut että tämä pieni ihminen seuraa äitiään kuin hai laivaa, ja kaikki, lähes kaikki toiminnat, kuten vessassa käynnit, suihkut, siivous, pyykkien ripustaminen jne. on mahdollista tehdä useimmiten vain pienen ihmisalun ollessa unessa.
Mutta nyt muistan nämä ja paljon muuta.
-Heidi-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti