Kuten monet muutkin päivät niin myöskin tästä, tänään vietettävästä naistenpäivästä (8.3.) on tehty kaupallinen juhlapäivä. Kaupat pursuavat lahjavaihtoehtoja ja kukkakaupat rönsyilevät naistenpäiväkimppujaan.
Vaikka naistenpäivällä on jo pitkä perinne 1900-luvun alusta alkaen, niin silti yhteiskunnallisesti siitä ollaan tehty näkyvä vasta hyvinvointiyhteiskunnan ja kulutushysteria-aikakauden kautta. Alunperin naistenpäivä juontaa juurensa aikakauteen, jolloin tarkoituksena oli edistää naistenoikeuksia ja naisten mahdollisuuksia osallistua sosiaalisiin, poliittisiin ja taloudellisiin prosesseihin. Näitä asioita ajetaan yhä edelleen eteenpäin, sillä kaikkialla ei ole vieläkään naisilla samat oikeudet ja mahdollisuudet.
Mitä on naiseus?
Se on varmasti jokaiselle eri asioita. Kulttuuriperimä määrittelee hyvinkin paljon suhtautumisemme naiseuteen ja siihen miten näemme itsemme naisena yhteiskunnassa.
Suomalaisena naisena koen olevani se kiltin tytön syndrooman läpikäynyt yksilö, joka on oppinut selviytymään, tehnyt virheitä ja kasvanut vahvaksi vastoinkäymisten kautta.
Olen aina ollut tunnollinen ja mennyt kaikesta läpi vaikka harmaan kiven luovuttamatta etten vaan tuottaisi kenellekään pettymystä, mutta ennen kaikkea etten tuottaisi itselleni pettymystä.
Olen aina ajatellut että kaikesta pitää selvitä, ja mielellään niin ettei keneltäkään tarvitse kysyä ja pyytää apua.
Vietin vuosia ulkomailla, mm. Hollannissa ja Englannissa ja monesti sain kuulla siellä kuinka me suomalaiset naiset olemme niin hankalia ja liian itsenäisiä.
Muistan aina kun elin paljon reissuelämää, ja joku tarjoutui kantamaan laukkuani tai laukkujani, niin kieltäydyin sanoen "jos olen itse nämä laukkuni pakannut niin itse ne myös kannan."
Sittemmin vuosien kuluessa olen oppinut olemaan "avuttomampi" ja saatan jopa antaa mieheni kantaa laukkujani tai ruokakasseja, ainakin silloin tällöin.
Olen oppinut työni kautta jakamaan vastuun muille eikä niin, että minun pitäisi kaikki tehdä itse.
Elämä jättää jälkensä jokaisen naiseuteen ja naisena olemiseen. Oman äidin roolimalli on meillä monella taustalla mutta yhteiskunta ja ympäristö ympärillämme muokkaavat myös meitä naisina.
Millaiseen rooliin asetut, määräytyy hyvinkin pitkälti omien lapsuuden kokemusten kautta mutta kokemukset matkanvarrella näyttävät kuitenkin lopullisen suunnan millaisia meistä tulee naisina.
Naisen rooli.
Naisena oleminen nykypäivänä on monella tapaa haastavaa ja vaativaa. Meiltä vaaditaan paljon. Meidän pitää olla lähes täydellisiä.
Meidän on oltava vahvoja, kauniita, hyväkroppaisia, hyväkuntoisia, mutta silti herkkiä, rakastavia, huolehtivaisia, tehdä töitä 24/7 ja siltikään me ei olla vielä täysin miesten kanssa samoissa palkkatuloissa.
Mies saa harmaantua ja vanheta rauhassa mutta naisen vanheneminen yhteiskunnassa on jossain määrin hälyttävää ja jopa tuomittavaa. Keski-ikäinen nainen ei pärjää enää työmarkkinoilla, eikä hänen kokemusta enää arvosteta samassa määrin kuin ennen.
Työikää pidennetään mutta ikärasismi on tullut jäädäkseen, hiukan on ristiriitaista naisen elämä.
En ole itse ehkä koskaan osannut asettua siihen perinteiseen naisen rooliin. En ole suostunut jäämään alakynteen miesten kanssa vaan ihan jo pienestä pitäen pistänyt kampoihin pihan pojille.
En ollut se tyttö, joka ensimmäisenä alkoi meikata kouluaikoina vaan olin se, joka juoksi ponnari heiluen kilpaa yrittäen ehtiä ensimmäisenä maaliviivan yli.
Olin se tyttö, joka veti muutamia lähialueen poikia turpiin, ja jota äiti joutui joskus häpeämään "ei niin tyttömäisen" käytöksen takia.
Olin se tyttö, joka halusi tehdä asiat aina toisella tavalla kuin muut - ja niin teinkin.
Vaikka olinkin tunnollinen ja vastuuntuntoinen, niin silti jääräpäisyys ei antanut periksi asioille, jotka koin vääriksi itseään tai muita kohtaan.
Olen maksanut kovan hinnan siitä, joka olen tänä päivänä - mutta olen kaikesta huolimatta erittäin ylpeä siitä.
En voisi olla tyytyväisempi itseeni kuin tällä hetkellä olen, huolehtivana ja johdonmukaisena äitinä ja kasvattajana tyttärelleni ja tulevalle pienokaisellemme.
Olen rakastava puoliso uskomattoman upealle miehelleni, joka on myös kasvattanut minua naisena juuri oikealla tavalla.
Mutta olen myös ihmisenä, kaikkine niine ominaisuuksineen, se vahva ihminen joka ei enää pelkää olla heikko ja pyytää apua ilman että se suuremmin kolauttaisi itsetuntoa.
Haluan että jokainen nainen muistuttaa itseään - joka päivä - kuinka hieno, kaunis ja uskomaton upea nainen olet, ja mitä kaikkea voit saavuttaa ja mihin kaikkeen olet kykenevä. Äläkä anna kenenkään laittaa sinua uskomaan toisin.
Kauneus ei tarvitse ulkoista kuorta määrittelemään sinua naisena vaan kauneus tarvitsee uskon ja luottamuksen siihen että olet hyvä sellaisena kuin olet juuri nyt.
Hyvää naistenpäivää ihanat!
- Heidi -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti