En ole ehtinyt bloggaamaan koska olen ollut kiireinen töissä. Olen ollut kiireinen asiakkaitten motivoimisen kanssa. Kiireinen tehdäkseni jotain hyvää, kiireinen viedäkseni asioita eteenpäin, parempaan suuntaan.
En ole ehtinyt bloggaamaan koska tyttäreni on vaatinut minua olemaan äiti, rakastamaan, huolehtimaan ja hoivaamaan, olemaan läsnä. Olen joutunut hyppäämään lapsen maailmaan, leikkiin ja lauluun, lukien satuja ja kertoen tarinoita, välillä vain silittämään pientä seikkailijaa.
En ole ehtinyt bloggaamaan koska rästissä on ollut niin monta asiaa, jotka ovat odottaneet hoitamista. On ollut lehtijuttuja, tv-juttuja, ym. juttuja, jotka eivät ole ehtineet odottaa.
En ole ehtinyt bloggaamaan koska olen ollut väsynyt, vuodattanut kyyneleitä, nauranut mahani kipeäksi. Olen ollut kiireinen pyörittäessäni arkea, yrittäessäni nukkua riittävästi ja olla unohtamatta pieniä rentoutushetkiä itselleni. Kiireinen eläessäni elämääni isolla eellä.
Paitsi että kiire on tässä yhteydessä väärä sana - olen enemmänkin priorisoinut elämääni. Nostanut jalustalle asiat, joiden merkitys on kultaakin kalliimpaa = äitiys.
Kiitos kuuluu taas rakkaalle nelivuotiaalleni, joka ei anna koskaan äidin luulla etteikö opittavaa vielä olisi aikuisenakin <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti