Sunnuntai is something!

Hetken hiljaisuus. Rauha. Kuppi kahvia. Mieli avoin. Aivot täynnä sanoja, ajatuksia, lauseita ja tarinaa. Kaikki ne odottavat pääsyä ulos. Tässä ja nyt.
Sunnuntait ovat jotain erityistä. Niissä on taikaa. Niissä on hohtoa. Ja erityisesti silloin kun auringonsäteet aloittavat aamun ja lopettavat illan.

Love. Luck. Happiness.

Olen saanut tänään aikaan paljon hyvää jo ennen puoltapäivää. Paistatellut aamuauringossa ja viettänyt aktiivisen puistohetken tyttäreni kanssa leikkipuistossa. Luovuttanut kassillisen vanhoja pieneksi jääneitä lastenvaatteita uudelleen käyttöön.
Kierrätyksestä, ja siitä että käyttämättömät tavarat, vaatteet ym. saavat uuden merkityksen joidenkin muiden elämässä, saa minut aina hyvälle mielelle. Jes!
Fyysinen treeni on ollut yhä vähäistä tällä viikolla, mutta huomenna kokeillaan taas. Toivon hartaasti, että etureisi alkaa olla jo siinä kunnossa, että sitä voi alkaa rasittaa jonkinlaisella kuormituksella. Nyt tuntuu ihan hyvältä, ja pyrin pitämään tämän tunteen huomenna, ylihuomenna ja jatkossakin. Ettäs tiedätte!!
Viikonloppu on mennyt suurten kysymysten äärellä pienen ihmisen näkövinkkelistä katsottuna. Olen itsekin ihan alkanut pohtimaan pienen neidin suusta pulpahtavia ajatuksia ja kysymyksiä.
"Miksi aikuisten pitää tehdä töitä?"
"Miksi kaikki junat ovat aina Tampereella?"
"Miksi äiti aina komentaa?"
"Miksi äidit ja isit katsovat eri ohjelmia televisiosta?"
"Miksi metrot aina suhahtavat?"
"Miksi lasten täytyy totella aikuisia?"
"Miksi äidin mahassa ei ole vauvaa niinkuin muidenkin äitien mahassa?"
"Miksi äiti ei ole käynyt aamulenkillä tänään?"

Muutamia mainitakseni. Tätä elämä on. Yhtä ihmetystä.