Tämän viikon lopulla pikkumiehemme tulee täyttämään puolitoista kuukautta. Aika on lentänyt siivillä. Ja minusta tuntuu että olisin valvonut koko nämä 6 viikkoa. Ei siksi että olisin valtavan väsynyt, vaan siksi etten muista juuri nukkuneeni.
Kaveri herää 1-3 kertaa yössä syömään. Joskus hyvinä öinä sen yhden kerran, mikä tarkoittaa ruhtinaallisia yöunia meille kaikille, ja joskus taas ruoka maistuu parin tunnin välein, jolloin olo on hiukan hakemista aamutuimaan kofeiinin voimalla.
Lepoa ja unta ei korvaa mikään, mutta on asioita joilla voi helpottaa jaksamista ja lisätä energiatasoa päiviin.
Yksi on ravinto.
Viime viikolla huomasin kuinka aloin pikku hiljaa ajautumaan sokeriloukkuun, siihen pirulliseen, väsyneen ihmisen tekohengitykseen, josta ei hyvää seuraa. Nuutunut olotila johti siihen, että mieli teki syödä koko ajan, ja nimenomaan suklaata tai muuta makeaa. Aivot kun ovat oppineet että kun väsyttää, niin (muka) lisäenergiaa saa hiilihydraateista ja nopeasti, varsinkin sokerista, vaikka todellisuudessa lisäenergiaa tulisi saada ensisijaisesti unesta ja levosta. Hyvin moni varmasti tunnistaa tämän tavan toimia.
No, kun unta ja lepoa ei ihan riittämiin näinä aikoina ole tarjolla, päätin ottaa itseä niskasta kiinni ja panostaa ravintoon, ja siihen mitä suustani työnnän sisään, se kun on se mihin ainakin jollain tavalla pystyn vaikuttamaan.
Väsyneenä ihminen menee helposti sieltä mistä aita on matalin, kaikessa.
Ravinnon suhteen on muistettava säännöllinen syöminen ja mahdollisimman puhdas sellainen. Einekset ja muut nopeat pikaruuat ovat täynnä sokeria, josta ei seuraa kuin lisää uupumusta ja turhia kaloreita, jotka helposti myös kertyvät kehoon kun ei ole energiaa tehdä muuta kuin passiivisesti maata sohvalla ja painella kaukosäätimen nappuloita.
Myönnän että pitkiä aikoja ei itsekään tällä hetkellä voi viettää hellan ääressä - saatikka ehdi edes juuri istumaan pöydän ääreen - joten mitään courmet-aterioita meillä ei synny mutta ruuan laatuun panostan. Turhat sokerit pois ja ihan perus kotiruokaa salaateista makaronilaatikoihin.
Myönnän myös että joskus (hyvinkin usein viime aikoina) kiireessä saatan napata kaapista proteiinipatukan tai keittää extra pannullisen kahvia, joten vajavaisuutemme on meillä kaikilla. :)
Toinen on liikunta.
Ennen raskautta liikuin säännöllisesti hyvällä fiiliksellä. Raskauden aikana tein mitä pystyin ja mikä tuntui hyvältä. Nyt, reilun kuukauden jälkeen synnytyksestä, on ollut taas ihana päästä liikkeelle ja jopa ihan aloittelemaan hyvältä tuntuvia treenejäkin.
Liikunta kohtuudella ja kehoa kuunnellen on kuin laittaisi rahaa pankkiin kasvamaan korkoa, se antaa energiaa ja auttaa jaksamaan mutta sekään ei korvaa unta ja lepoa jos keho on todella uupunut ja väsynyt.
Niin te äidit siellä kotona kuin muutkin univelkaiset, muistakaa että uni ja lepo ovat A ja O!!! Oikeaoppinen ravinto ja liikunta auttavat jonkin verran mutta eivät poista univelkaa, joka pitää maksaa tavalla tai toisella takaisin.
Minulla on ollut onni että molemmat lapseni ovat kesällä syntyneitä, joten valoisaan aikaan unen tarve ei ole niin suuri. En tiedä kuinka poikki ja zombie olisinkaan näillä vähäisillä unimäärillä pimeimpään kaamosaikaan marras-joulukuussa...??
Suotanen itselle nyt sen extra kupillisen kahvia tähän iltapäivään ja toivon että voin sen nauttia suht lämpimänä... :D
Terveisiä vauva-arjen keskeltä, joka on oikeasti ihan ihanaa jos ja kun ei ole mihinkään kiire! :)
-Heidi-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti