"Train as if you were the worst, perform as if you were the best."

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Pakkasen puremaa.

Olen aina tiennyt, että minun ei kuuluisi viettää talvia hyytävässä kylmyydessä, pukea kaapin täydeltä vaatteita päälleni ja jäädyttää sormeni lähes paleltumispisteeseen.


Vaikka ihana aurinko loi tänä sunnuntaina idyllisen talvimaiseman, jota muissa maissa vain ihaillaan postikorteissa ja luontodokumenteissa, niin tämä ei ole minun juttuni.
Moni lentää tänne peräpohjolaan nauttimaan todellisesta talvesta, samaan aikaan osa suomalaisista suuntaa päinvastaiseen suuntaan, eli etelään. Samainen talviaurinko saa tänne jääneet suomalaiset ulkoilemaan, hangille hiihtelemään ja nauttimaan pakkasenpaukkeesta. Jotkut jopa nauttivat kylmyydestä enemmän kuin lämmöstä.
Pukeutumiskysymyshän talvinen sää on, niin kuin moni muukin sää, mutta silti kylmyydestä ei tarvitse tykätä.


Tänään yritin lenkkeilyä pakkassäässä. Olen tehnyt sitä nuoruudessa paljonkin, eikä se silloin ollut mikään ongelma. Sitten muutin pois Suomesta vuosiksi ja vierotin sietokykyni paukkupakkasista, ja tässä sitä ollaan. Kehoni ei siedä sitä enää lainkaan.
Osasin varautua kylmyyteen, mutta en kuitenkaan niin kylmään kuin ulkoa tänään paljastui. Jäätävä merituuli puhalsi raa'asti, mikä lisäsi asteita mittariin roimasti.
Talvinen kauneus oli kyllä läsnä, siitä ei ole epäilystäkään. Yritin ikuistaa lumista maisemaa, huurteisia puunoksia, jäisiä räystäitä, höyryäviä kuumavesiputkia yms. kameran linssin läpi. Kylmyys oli havaittavissa kaikkialla. Kylmyys jopa hyydytti kameranikin jäisistä sormistani puhumattakaan.
Se siitä lenkkeilystä ja ulkoilusta. Villasukat ja säärystimet tuntuivat jaloissa taivaalliselta kotiin päästyäni.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti