Saunalla ja sisulla läpi syksyn sateiden.

Elokuun viimeinen päivä. Ulos katsoessa näkee vain harmautta, vesilammikoita ja jokseenkin varautuneita ihmisiä. Hymy, joka auringon paistaessa on monien kasvoilla, on haalistunut ja keho tuppaa lysähtämään kasaan ilmojen viiletessä. Rintakehä ei ole enää yhtä rottingilla kuin kesähelteillä, pyrimme vaistomaisestikin "sisäänpäin" kääntämällä olkapäät eteen ja nostamalla ne korviin pysyäksemme lämpimänä.
Tai ehkä puhun vain itsestäni, koska olen niin henkeen ja vereen kesäihminen. Minulla on todellakin tekemistä syksyn ja talven kanssa, jotta selviän siitä pimeästä ajanjaksosta ehjin nahoin. Hhmm....

Palautetaanpa mieleen vielä viime viikonlopun helteet ja se ihana kesä, joka oli yhä aistittavissa +27 asteen lämpötilassa. Meille suomalaisille jää lämmön ylläpitäjäksi vain sauna pitkän syksyn ja talven varalle.

Mutta saunahan on aivan loistojuttu. Uskokaa tai älkää, tajusin tämän vasta viime viikonloppuna.

Mökkisauna. Kuin pyhättö keskellä ei mitään, ja mitä se saakaaan meissä aikaan. Uudestisyntymisen tunteen, puhtauden, raukeuden, rentouden ja olemassaolon ihanuuden.
En ole aina, tai oikeastaan en ole koskaan, osannut arvostaa saunaa ja saunomista. Lapsena sauna oli pakkorutiini, enkä ymmärtänyt ollenkaan miksi siellä piti käydä.
Nuoruudessa en käynyt saunassa juuri lainkaan, paitsi uintitreenien jälkeen uimahallin sauna oli loistava lämmittelypaikka.
Ja vuosia ulkomailla asuessani en käyttänyt saunaa, koska niihin harvoin törmää muualla kuin meillä päin. Toki niitä huonosti lämmitettyjä "lämpöhuoneita" löytyi eri kuntosaleilta, mutta en mieltänyt niitä saunoiksi.
Vasta viime vuoden aikana olen alkanut ihan oikeasti ymmärtää, mikä kaiken idea onkaan ja mistä saunomisessa on kyse.
Mökin saunan hämärässä istuessani yksin, rauhassa, aloin miettiä saunaa ja saunomista syvällisemmin. Ensimmäistä kertaa elämässäni koin täydellisen saunakokemuksen. Ainakin minun mittapuullani. En ole koskaan aikaisemmin ollut läsnä saunassa samalla tavalla kuin nyt viikonloppuna. Minulla on aina ollut ajatukset jo jossain seuraavassa asiassa, kiire ja hoppu. Mutta nyt oli toisin.

Pehmeä löyly. Rentouttava, ritisevä kiuas. Hiljaisuus. Rauha ja kiireettömyys. Mielentila ja kehoni viesti raukeudesta ja rentoudesta. Täydellisessä hetkessä elämisestä. Olo oli vain niin onnellinen.

Lupaan itselleni; keholleni ja mielelleni ottaa saunomisen tavaksi hiukan useammin tästä lähtien. Vaikka tuskin mikään muu sauna saa yhtä mahtavaa fiilistä aikaan kuin aito oikea mökkisauna.
Mökkisaunassa vaan on se kaikki, yksinkertaisuudessaan. Se sukeltaa suoraan sydämeen ja puhdistaa kokonaisuudessaan koko olemuksemme. Mökkisaunassa palautuu jotenkin juurilleen, lähelle luontoa ja kaikkea sitä rauhaa ja mutkattomuutta, mikä tuo ihmiselle loppujen lopuksi suurimman onnellisuuden.

Miksi en ole ymmärtänyt tätä aiemmin? Olen vain suorittanut saunomista tähän asti, enkä tajunnut nauttia siitä lainkaan.
Olisinko erilainen ihminen, jos olisin ymmärtänyt tämän jalon taidon jo vuosia sitten??? Mene ja tiedä...