Tyttäreni tuli repimään sängystä ylös kuuden jälkeen ja kysyi: "joko me mennään?". Siihen tokaisin unisena: "anna äidin herätä rauhassa kun ei ole mihinkään kiire".
Todellakin, ei ollut mihinkään kiire ja mitään suuria ei ollut suunnitelmissa. Vaikka kuudelta herääminen ei juuri sillä hetkellä tuntunut kovin mahtavalta, niin silti oli ihana aloittaa aamu aikaisin. Keittää rauhassa kahvia. Nauttia siitä ettei tarvinut lähteä mihinkään. Käpertyä vielä peiton alle, olla hetki ja tuijottaa ulos elokuista aurinkoista aamua. Mikäs siinä oli ollessa.
"Joko mennään?", kuului taas tyttäreni suusta.
Olimme suunnitelleet yhdessä edellisenä iltana, että lauantai-aamu aloitettaisiin vaunulenkillä, juosten. Tyttäreni rakasti kyydissä olemista ja minä sitä haastetta, joka tuli työnnettävästä 15 kg:n extralastista.
 |
| Hiekkatie antaa haastetta pyörien alle. |
Sää oli ihanteellinen aamulenkkiin. 45 minuuttia juoksua työntäen vaunua, työntökättä säännöllisesti vaihtaen, teki tehtävänsä. Oli ylä- ja alamäkeä. Hiekkaa ja asfalttia. Välillä vaunusta kuului "kovempaa äiti, kovempaa!!" -- ja äiti kiihdytti tahtia. iPodia en korvilleni tarvinnut kun "musiikkivehje" istui edessäni vaunussa ja lauloi "pyörät ne pyörivät ympäri, ympäri ja ympäri...koko päivän".
Loistavaa vaihtelua juoksemiseen ja yleensäkin treenaamiseen. Motivaatio nostatti päätään korkeuksiin, koska lihakset pääsivät eri tavalla taas töihin. Se ei ollut pelkkää juoksua vaan myös lihastyötä kokonaisvaltaisesti. Nostetta juoksuun toi vielä lämpimät vastatuulivirtaukset, jotka väliin olivat aika rajujakin.
Eli ne äidit, jotka miettivät ja tuskailevat, etteivät koskaan pääse liikkumaan, niin ei muuta kun lapsi vaunuihin ja menoksi. Se, että työntää jotain, tekee jo liikkumisesta haastavampaa, ja puolikin tuntia työntäen juosten, tai kävellen reipasta tahtia, vaunuja riittää. Jos on mahdollista valita hiekkatie ja vaihteleva maasto ylä- ja alamäkineen, niin aina vaan parempi.
On siis ajan haaskausta etsiä syitä miksi ei voi liikkua. Parempi käyttää se aika etsien tapoja, joilla liikkua!!
Vaunujuoksun kohokohta oli varmasti "isolle hiekkalaatikolle" pääsy. Sai juosta pitkin rantahiekkaa ja kiipeillä telineissä. Niin äiti kuin tytärkin.
Leikkimielisesti juostiin upottavassa hiekassa "kilpaa", roikuttiin rekkitangoissa kuin mitkäkin marakatit ja otettiin toisistamme hassuja valokuvia. Ja huom! Kolmevuotias tyttäreni on aika pro jo kameran käytössä!!
 |
| Jouduin roikkumaan tangolla vaikka kuinka kauan ennen kuin tyttäreni suostui kikattaen painamaan "liipasinta". |
Koskaan ei ole liian vanha leikkimään, eihän?
Täytyy sanoa, että ne minuutin mittaiset "viivajuoksu-sessiot" pehmeässä hiekassa oli nannaa reisille ja pakaroille. Niitä toistoina viitisen kappaletta minuutin tauoilla ja olin valmis kotimatkalle.
 |
| Vielä nauratti vaikka reisiä poltteli pahasti. |
Mikä ihanteellinen tapa aloittaa lauantai-päivä. Nostattaa endorfiinit huippuunsa ja tehdä päivästä paras mahdollinen.
 |
| HAPPY RUN. |
"Emme lopeta leikkimistä, koska kasvamme aikuisiksi. Kasvamme aikuisiksi, koska lopetamme leikkimisen."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti