"Train as if you were the worst, perform as if you were the best."

perjantai 23. elokuuta 2013

Valinnan helppous.

Meillä jokaisella, joka päivä, on mahdollisuus valita. Ollako iloinen vai surullinen, onnellinen vaiko ei niin onnellinen. Oli valinta niin tai näin, meillä on mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäämme kaikin mahdollisin tavoin.
Muutama vuosi takaperin pidin luennon valintojen tekemisistä ja niiden vaikutuksista elämäämme. Joukossa ollut kuulija nosti käden ja kysyi hiukan närkästyneenä miten voin väittää moista kun hänen äitinsä oli kuollut vuosi sitten pitkän sairauden jälkeen ja se tuskin oli ollut hänen tai hänen äitinsä valinta.
Elämä on täydellinen tunteiden kirjo ja vain meillä ihmisillä on mahdollisuus ja etuoikeus nämä tunteet kokea. Kasvaaksemme ihmisinä meidän on koettava niin iloa kuin surua, niin rakkautta kuin vihaa, onnistumisia siinä missä epäonnistumisiakin. Tuskin kukaan valitsee tieten tahtoen surua elämäänsä, emmekä näihin asioihin voi aina vaikuttaa. Mutta mihin voimme vaikuttaa, on oma asenteemme surua, pettymyksiä ja epäonnistumisia kohtaan.
Negatiiviset asiat kuuluvat elämään siinä missä positiivisetkin. Ei ole ylämäkeä ilman alamäkeä.
Joka tapauksessa, meillä on mahdollisuus valita vahvuus heikkouden sijasta, positiivinen ajattelu negaatiossa märehtimisestä. Meillä on myös mahdollisuus valita jäämmekö tuleen makaamaan vai nousemmeko ylös jatkaaksemme matkaa ja kääntääksemme kolhut voitoiksi.
Valinta itsessään on helppo sillä vaihtoehtoja ei ole montaa. Ollako onnellinen vaiko onneton - siinäpä pulma, jonka itse tahdollamme voimme valita. Joskus päätöksen tekoon kuitenkin kuluu liian paljon aikaa, vajoamme jo siinä ajassa niin syvälle epätoivoon että omin avuin emme pääsekään sieltä enää ylös. Tässäkin tapauksessa, kukaan ei pysty tekemään päätöstä puolestamme - auttaa kylläkin voi jos päätöksen positiivisemmasta, onnellisemmasta ja stressittömämmästä elämästä on tehnyt itse.

Valitse siis aurinko sateen sijaan, kurkota tähtiin ja anna onnellisuuden saavuttaa sinut!

Heidi


lauantai 17. elokuuta 2013

Once a runner - always a runner!

Tänä vuonna olen jättänyt maratonit väliin. Puolikas tuli tossa vetästyä kesälomien kunniaksi mutta ei sen suurempaa urakkaa tälle vuodelle.
Ehkä alan pikkuhiljaa päästä korvien välissä olevien ajatusten ja olettamusten kanssa samalle maankamaralle kuin kehonikin on.
Ehkä olen sittenkin parempi sprinttilajeissa kuin pitkillä matkoilla....
Vuoden takainen HCM oli tuskien taival mutta kaikessa siinä tuskassakin, juoksisin tämän urakan uudestaan. Se opetti paljon.
Blogini otsikko "Juoksun pitkä oppimäärä" on täydellinen vertauskuva tälle viimeisimmälle maratonilleni, ja täysin myös rinnastettavissa elämään yleensä.
Joskus vaan joudumme käymään läpi vaikeita aikoja, mutta koskaan ei saa luovuttaa, sillä vaikeatkaan ajat, kivut ja kärsimykset, eivät kestä ikuisesti.
Neljän hengen tiimimme juoksi Euro peliin elämälle-kampanjan hyväksi, tukeakaeen syöpää sairastavia lapsia ja nuoria. Tämä toimi suurena motivaattorina jokaiselle meistä vaikka helteinen elokuun päivä teki tepposet hyvin monen kohdalla.
Tänään mietin ystäviä ja tuttavia, jotka tuon matkan taas taivaltavat. En ole luopunut uusista maraton-haaveistani mutta lonkka ja polvi on saatava ensin kuntoon. Ehkä juoksen sitten taas tätä matkaa seniorina kun sprinttivauhtiin ei enää pysty...
Kaikella kunnioituksella jokaista maratonaria kohtaan tänään niin Helsinki City Maratonilla kuin muuallakin päin maailmaa, olen hengessä mukana!

Once a runner - always a runner!

-Heidi-

lauantai 10. elokuuta 2013

Voimaantuminen.

Voimaantumisen tunne on ollut päällimmäinen tunnetila viime aikoina. Se on tuntunut fyysisesti kehossani ja psyykkisesti ajatuksissani.
Jokainen varmasti tietää olotilan kun jokin asia painaa mieltä, huolestuttaa, pelottaa ja arveluttaa, ehkä jopa tekee surulliseksi ja vetää maanrakoon. Näiden tunnetilojen kanssa painiskelu ja niissä vellominen ei tee asioista yhtään parempaa tai helpompaa vaan vie voimavaroja negatiivisempaan, huonompaan suuntaan, syö nimenomaan niitä energiavaroja, joita tarvittaisiin tämän tapaisessa tilanteessa nostamaan ryvettyneen minämme ylös.
Voimaantumisen tunne on ollut läsnä vahvasti viime aikoina joka päivä. Oli sitten edessä mikä haaste tahansa, niin jostain alitajunnan syövereistä kaivautuu esiin vahva, määrätietoinen asenne, asenne joka on aina ollut vahva mutta ei niin vahva, eikä niin peloton, kuin siitä on viime aikoina tullut.
Olen kasvanut. Erityisesti olen oppinut sietämään surua, mielipahaa, pettymyksiä ja elämän haasteita tavalla, josta koen saavani juuri tätä kyseistä voimaantumisen tunnetta. Ei niin ettäkö nämä negatiiviset tunnetilat olisivat tervetulleita, vaan oma asenteeni niitä kohtaan osoittaa, että olen muuttunut ja vahvistunut psyyken tasolla, niin että jo sen tiedostaminen voimaannuttaa itsessään valtavasti.
Totta on se, että jos jäät tuleen makaamaan, niin se polttaa sinut poroksi. Tulesta on noustava - ruhjeita tulee, pieniä ja suuria naarmuja ja haavoja, mutta nämä olkoon muistutuksena meille siitä minkä tien olemme kulkeneet päästäksemme pisteeseen jossa olemme nyt. Vahvoina, elinvoimaisina, uhkuen voitontahtoa.
Hyvin harvalla elämän polut kulkevat kolhuitta ja mutkitta. Elämä on jatkuva rakennustyömaa, jossa riittää työtä. Mitä korkeammalle tähdätään, sitä vankempi ja vahvempi pohjarakenteen on oltava, ja tämä onnistuu vain yrittämisen ja oppimisen kautta. Aina ei mene kerralla putkeen mutta virheiden kautta rakennamme pohjan elämällemme, joka voimaannuttaa meitä entisestään, jos otamme virheistämme oppia ja myönnämme muutostarpeen.

-H-